maanantai 18. huhtikuuta 2011

Ajatuksia peilin edessä

Maanantaiaamuina moni ihminen viettää aikaa peilin edessä. Jotkut miettien, mitähän viikonloppuna tuli hölmöiltyä, toiset taistellen maanantaiväsymystä vastaan.

Tänä maanantaina on havaittavissa selvää vaali-ilmettä peiliin katsoessa.

Tämä blogi on tarkoitettu pienelle jälkipuinnille ja itsereflektoinnille.

Ensimmäisenä peiliin katsoessa sieltä tuijottaa takaisin aivan helvatan väsynyt naama. Väsynyt epämukavasta junamatkasta ja junanukkumisen akrobatiasta. Ei ole suunniteltu 190cm pitkälle VR:n istumapaikkoja nukkumiseen. Mutta väsynyt myös muuten. Olen jo pari viikkoa toitottanut, niin ääneen kun itselleni, että saisi nämä vaalit jo olla ohi, että tämä maa voisi palata hype-planeetalta takaisin realismiin. Noh, eilen sitten kaikki realisoitui. Ja millä tavalla.

Toisena peiliin katsoessa takaisin tuijottaa tyrmistynyt, täysin epäuskoinen katse. Minäpoika kyselin monen monta hetkeä logiikan perään. "Millä logiikalla tämä PerusSuomalaisten gallup VOI realisoitua vaalipäivän ääninä?" Se realisoitui 19,0 prosentin kannatuksena, 559342:na äänenä valtakunnallisesti, 39:nä edustajapaikkana.

Vetää hiljaiseksi, nöyräksi ja hämmästyneeksi. Haluankin myöntää rehellisesti olleeni täysin väärässä. En ikimaailmassa olisi uskonut tämänmoiseen tulokseen. Joten suuri onnittelu Persuille, ja heidän tukijoukoilleen. Well done! Kansa todella taisi tietää..

Kolmanneksi peilistä katsoo ylpeä ilme. Ylpeä siitä saavutuksesta mitä oma puolueeni, kokoomus saavutti. Suurimman puolueen asema ensimmäistä kertaa ikinä, aivan mahtavaa! Tätä saavutusta ei himmennä Persujen nousu, ei hallituskumppaneiden suonsilmään putoaminen, ei mikään. Hieno työ hienoilta ehdokkailta. Onnittelut kaikille!

Neljänneksi peilistä katsoo yllättynyt, hymyilevä Saku. Nuorten esiinrynnistys näissä vaaleissa on tosiasia. Huima määrä ns. ikikansanedustajia ja varmoja läpimenijöitä pohtii tänä aamuna, mikä meni pieleen. Erityisesti mieltä lämmittää Pirkanmaan ja Hämeen nuorten esiinmarssi. Sofia Vikman ja Sanni Grahn-Laasonen, sanat eivät riitä ylistykseen. Huima tulos molemmilta, aivan uskomatonta! Ei sovi unohtaa muitakaan nuoria läpimenijöitä ja niitä, jotka tulevaisuudessa menevät läpi. Tämä antaa uskoa tulevaan myös nuorten näkökulmasta. Kun vaan saadaan ihmiset ymmärtämään politiikan ja demokratian merkitys ja pohjimmainen tarkoitus, on tulevaisuus meidän =D

Viidenneksi ja viimeiseksi peilistä möllöttää takaisin ristiriitaisin tuntein tulevaa odottava Saku. En todellakaan haluaisi olla Jyrki Kataisen housuissa tällä hetkellä. Hallituksen muodostaminen ja hallitusohjelman kirjoittaminen on yhtä vaikeaa ollut joskus 1970-luvulla. Joten uskon ja luulen, että lehti on jo hyvinkin puussa, ennenkuin tiedetään kuka tätä maata luotsaa seuraavat neljä vuotta. Haluan uskoa, että tulevaisuus tuo tullessaan muutoksen, sitä ei voi ohittaa tällä tuloksella. Mutta se muutos on oleva toivottavasti hallittu, sillä tämänkokoisen laivan täyskäännös tuo tullessaan melkoiset jälkimainingit, joita sitten rannan asukit kiroavat hyvinkin pitkään.

Ja aivan lopuksi haluan kiittää ja onnitella aivan jokaista eduskuntavaaleissa ehdolla ollutta ehdokasta ja heidän tukijoukkojaan. Tämä on hullun työtä, mutta onneksi hulluja riittää. Jos ei olisi luovia (ja muitakin) hulluja, jotka jaksavat painaa ympäripyöreää päivää turuilla ja toreilla räntäsateesta sekä tuulesta huolimatta, ei meillä olisi myöskään tulevaisuutta Suomessa.

Nöyrä kiitos ja syvä kumarrus!


Kohti kesää,

-Saku