torstai 12. maaliskuuta 2015

Olipa (jälleen) kerran opintotukiuudistus

Taas kerran on opiskelijoiden toimeentulo tapetilla, kun eduskunta suuressa viisaudessaan hyväksyi opintotukilain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä opintotuen rajaamisen yhteen saman tasoiseen tutkintoon huolimatta siitä, onko opintotukea nostettu ensimmäiseen tutkintoon.

Olen monta vuotta jo taistellut vastaan halulle kirjoittaa tästä aiheesta jotain todella rumaa, ja jatkan taistelua vastakin. Mutta jotakin on minunkin sanottava, sen verran tämä sapettaa.

Kuten moni ennen minua on kirjoittanut, opintotukea on rukattu lukemattomia kertoja vuosien aikana: tukiaikoja on kiristetty, opintotuki on sidottu indeksiin, opintopistevaadetta on korotettu, opintotuelle on tehty kertaluontoinen tasokorotus ennen indeksiä ja nyt viimeisenä aiotaan siis poistaa toisen tutkinnon opintotuki.

Muistan kun opintotuki oli tapetilla vuonna 2013 sen opintorahapainotteisuuden ollessa ihan aikuisten oikeasti vaakalaudalla. Esitys tai oikeastaan esityksiä oli pöydällä siitä miten opintotuki saataisiin muutettua käytännössä opintolainaksi. For the record, pidän opintolainaa ihan hyvänä lisänä opintotukeen omien tulojen ja opintorahan rinnalle, mutta pinna paloi kiinni kun päättäjät omasta puolueesta ja parista muustakin mainitsivat, miten opintolaina on käytännössä ilmaista alhaisen koron rahaa jonka voi vaikka sijoittaa esimerkiksi osakkeisiin.

Varoitin jo silloin kyseisiä henkilöitä siitä, miten ylimieliseltä ja absurdilta tuollaisten asioiden julkituominen kuulostaa tavallisen riviopiskelijan korvaan. Ja miksi ei myös opiskelija-aktiivien.

No, tämä idea saatiin sillä kertaa torpattua poliittisen ja sitoutumattoman opiskelijaliikkeen yhteisellä effortilla. Tuli siinä itsekin tehtyä ainakin pieni poliittinen itsemurha sivussa, mutta hyvän asian puolesta. Mutta näköjään päättäjien puolelle jäi silti tämä idea itämään ja sen jälkeenkin opintotuen rankkoja rajauksia on heitelty ilmaan tasaisin väliajoin, kuitenkin niin että opiskelijaliike itsessään on saanut yhä vähemmän varmaa tietoa neuvottelujen sisältä. Viimeisimpänä kuningasideana tämä opintotuen rajaaminen yhteen tutkintoon.

Itselläni ja ystävillä vasemmalta on hieman erilainen näkökulma opintotukeen. Itse pidän sitä koulutuspoliittisena elementtinä, veljet ja siskot vasemmalla näkevät asian enemmän sosiaalipoliittisena, toimeentuloon liittyvänä kysymyksenä. Oli niin tai näin, lopputulema on sama.

Tällä nyt kertaalleen päätetyllä uudistuksella ei todellakaan saavuteta koulutuspoliittisia tavoitteita, nopeampaa valmistumista eikä sen enempää auteta myöskään opiskelijoiden toimeentuloa vaan yhdistettynä tähän myöskin päättömään ensimmäistä paikkaa hakevien kiintiöntiin lopputuloksena on nokkakolari josta ei henkiinjääneitä kannata etsiä. Tämä esitys ei todellakaan tuota aitoja säästöjä: opiskelija joutuu toimeentulon piiriin, valmistumisilla kikkaillaan joka taas aiheuttaa turhaan kouluttamista opiskelijan tehdessä esimerkiksi opinnäytetyöhön asti valmiiksi tutkintonsa ja sitten jättäen valmistumisen hamaan tulevaisuuteen puhumattakaan ikiaiheesta, työnteon vaikutuksista opintoaikoihin. Kannatan opiskelujen aikaista työntekoa siltana opintojen ja työelämän välillä, mutta liika on liikaa.

Niinpä niin: Politiikka on rikki, sanoo Kansallinen Kokoomus rp. On todella, mutta Suomen opiskeleva nuoriso ei tätä korjausliikettä olisi ansainnut. Tästä on myös SDP:n kantava teema, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus kaukana. Eivätkä pienemmätkään hallituspuolueet selviä kuivin jaloin vaan hävetä saa heidänkin puolestaan.

Vielä tämän hallituskauden alussa ylväällä isänmaallamme oli tavoite olla maailman osaavin kansa lähitulevaisuudessa. Mutta nyt neljä vuotta myöhemmin näistä hienoista lauseista on jäljellä vain tyhjä humina remonttiin menevän Eduskunnan käytävillä.

Vielä ei ole myöhäistä, sillä tämä naurettava 10,5 miljoonan euron säästö voidaan vielä torpata perjantaina. Toivonkin päättäjiltä viimeisenä työpäivänään tällä kaudella sitä viimeistä järkevää päätöstä.

Parasta toivoen – pahinta peläten,

-Saku