torstai 1. marraskuuta 2012

Cum Laude Idiotum – Yliopistolaki käsittelyssä

Vastuuvapauslauseke: Tässäkin tekstissä esitetyt asiat ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä edusta kokoomuksen, Kokoomusopiskelijoiden tai kenenkään muun tahon vastaavia. Eli herneet maahan kasvamaan taas ensi vuotta varten.


Sain tuossa käsiini Suomen Kuvalehden numeron 43/2012. Kannessa komeilee tohtorin hattu ja otsikko kirkuu ”Myttyyn meni”. Koko etusivu yhdelle otsikolle, joten jutun on oltava laatua ja priimaa. Tai ainakin niin luulin.

Selasin sitten lehden sisäsivuille ja luin jutun. Priimasta tulikin jotain aivan muuta. Kaameaa kuraa ja itkua professoreilta sekä tieteentekijöiltä. Jutussa tylytetään yliopistouudistus aivan lyttyyn, jokaiselta sen osa-alueelta. Mikään ei ole onnistunut ja mikään ei toimi. Kaikki on mennyt pieleen ja kaikkia ketuttaa. Työssäkäynti on tervanjuontia ja valta on hukassa.

Voi hyvä sylvi arvon suuret sivistyksen edelläkävijät, sanon minä. Luulisi, että tuolla osaamisella, koulutuksella ja palkalla pystyisi johonkin muuhunkin kuin nelivuotiaan tasolle laskeutuvaan itku-potku-raivari –kohtaukseen.

SK:n juttu alkaa Hämeenlinnasta vuonna 2009, jolloin Jyrki Katainen esitteli yliopistouudistusta kokoomusväelle, joka ”taputti kuuliaisesti, jotkut melkein hurmioituneesti”. Myönnän itsekin joskus taputtaneeni jollekin asialle kuin Pohjois-Koreassa konsanaan, aivottomasti ja typerästi hymyillen. Mutta tälle asialle olisin voinut taputtaa ihan aiheesta. Yliopistouudistus ja nimenomaan itsenäisen oikeushenkilön asema ja sen tuomat vapaudet ovat parasta, mitä suomalaiselle sivistykselle ja korkeakoulutukselle on tapahtunut.

Läpi ”lähihistorian” yliopistoväki on toitottanut, miten on niin raskasta kun pitää kaiken maailman jonninjoutavissa työryhmissä ja toimielimissä istua työnteon ja tieteen tekemisen sijasta. Nyt annettiin valtaa yliopistoille itselleen päättää autonomisesti, miten haluavat homman toimivan. Ja itkuhan siitä tuli. On viety kaikki valta ja kaikki vaikuttamismahdollisuudet. Voisitteko jo päättää, mitä haluatte? Suora lainaus artikkelista: ”Tiedokuntaneuvostot ovat edelleen olemassa, mutta niillä on selvästi vähemmän valtaa kuin ennen. Kaakkuriniemi kertoo neuvostoissa istuvien valittavan, ettei heillä ole enää juuri muuta tekemistä kuin käydä kerran kuukaudessa kuuntelemassa, mitä dekaani on päättänyt”. Eivätkö nämä valitut ole koskaan kuulleet proaktiivisuudesta ja ennakoivasta toiminnasta. Viekää asioita eteenpäin oma-aloitteisesti, viekää niitä päätöksentekoon ja tehkää ITSE asioille jotain.

Toinen, erittäin merkittävä muutos uudistuksessa oli virkojen muuttaminen työsuhteiksi. Tällöin annetaan yliopistoille jälleen autonomiaa tehdä sopivia muutoksia ja parannuksia yliopistokohtaisesti. Ja sanon sen suoraan: Virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi antaa mahdollisuuden ryhtyä toimiin toimimattomien ja suoranaisesti laiskojen työntekijöiden ulossaattamiseksi. Mikä ikiaikainen nautintaoikeus yliopistojen työntekijöillä on? Ovatko yliopistot siis Suomen parhaita suojatyöpaikkoja? Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssiin viime vuosina kohdistetut väitteet suojatyöpaikoista ovat siis kovin pieniä silakoita joulupöydässä yliopistojen suojatyöpaikkojen rinnalla, luulen ma.

Paljon puhetta on herättänyt ulkopuolisen rahoituksen tuomat ongelmat. Eivät ne ole ongelmia. Suomi vain sattuu olemaan semmoinen kehto, jossa mitään ei saisi rahoittaa, vaan valtion pitäisi hoitaa kaikki. Verot Valtiolle! Eikun siis niin täh.....

Yhdestä asiasta olen tismalleen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Yliopistorahoituksen kiristäminen, indeksin puolittaminen ja nyt jäädyttäminen lamauttaa yliopiston toimintaa, valitettavasti. Jostain ne palkkakulut on rahoitettava. Tosin, tässä on myös se mahdollisuus, että voidaan tehostaa ja löytää uusia tapoja toteuttaa toimintaa.

Professorit ja tutkijat kokevat ensisijaisesti itsensä tieteen tekijöiksi, toissijaisesti opettajiksi. Tämä muuten näkyy opetuksessa ja sen laadussa. Ei opetukseen ole halua keskittyä, jos se ”haittaa tutkimusta”. Ja kenen etu tämä on? Ei ainakaan opiskelijoiden, tulevaisuuden tieteen tekijöiden. Minua ihmetyttää yliopistoväen näkökulma ja ajatusmaailma omasta ylivertaisuudestaan. Ei kaikki tieto ja kaikki osaaminen ole teillä itsellänne. Ammattikorkeakoulut ovat toki tulossa tähän samaan kaavaan perässä, huolestuttava suunta sinänsä.

Suomen Kuvalehden artikkelissa huudetaan valtiota apuun lain muuttamiseksi. Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo toivoo yliopistojen selvittävän asiat keskenään kuntoon. Viisaita sanoja Raijalta. Yliopistouudistuksen keskeinen toive sekä työntekijöiltä, opiskelijoilta, että yliopistojen johdolta oli oman päätäntävallan kasvattaminen. Jos valtio ymmärsi, ettei kaikki viisaus asukaan Meritullinkadulla, niin olisi se syytä tajuta myös ympäri Suomea.

Yksi huvittava asia on nostettava esiin:  väite yliopistojen proletarisoitumisesta. Mitä ihmettä? Mitä elitistejä te luulette olevanne? Minua haukutaan porvariksi, mutta väitän olevani enemmän proletariaatin edustaja kuin te. Sivistyssanakirjasta tarkistaessani proletariaatilla tarkoitetaan työväenluokkaa ja köyhälistöä. Töissähän te käytte kyllä, mutta köyhälistöä esimerkiksi professoreista ei saa tekemälläkään. Vai miltä kuulostaa köyhälistö, jonka keskipalkka on Professoriliiton mukaan 6500€/kk.

Aviisin, Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan äänenkannattajan kanssa en ole aina ollut samoilla linjoilla, mutta viime numerossa Tamy:n pääsihteeri Mika Parkkari tuulettaa myös aihetta. Hänen mukaansa yliopistolakia toteutetaan huonosti. Allekirjoitan. Hän myös mainitsee seuraavaa: ”Yliopiston ongelma ei sittenkään ollut opiskelijoiden laiskuus tai motivaation puute. Ongelma oli rakenteiden jjäyhyys, jonka vuoksi vaihto-opiskelija harhaili käytävillä etsien luokkaa A234S, jossa järjestetään kurssi POL511 ja jonka kurssiaikataulumuutoksista ilmoitetaan käytävän C3 varrella ilmoitustaululla 34.” Enough said tästä. Eletään vanhassa haluamatta uudistua. Parkkari päättää oman kolumninsa toteamalla mahdollisuudesta vaikuttaa muuallakin kuin yliopistohallituksessa. Olen jälleen samaa mieltä.

Oma avautumisenikin lähenee loppuaan. Pakko vain vielä ihmetellä sen kansanosan, joka suureen ääneen huutelee olevansa suomalaisen innovatiivisuuden kärkeä ja sivistyksen kermaa, saamattomuutta ja lyhytnäköisyyttä. Ottakaa hyvät ihmiset pää pois sieltä, minne aurinko ei paista ja tehkää itse asioille jotain sen sijaan, että huudatte valtiota apuun kuin välituntivalvojaa!

-Saku