torstai 24. toukokuuta 2012

Sukupolvien välinen tasa-arvo, myytti vailla vertaa?


Sukupolvien välisestä tasa-arvosta puhutaan paljon. Usein sillä tarkoitetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa ja tänä päivänä jopa eläkekeskustelussa tämä termi  näkyy usein.

Kulinaristina Jussi Lähde käyttää blogeissaan alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka –lajittelua, mutta ajattelin tässä kokeilla moottoriurheilumiehenä hieman toisenlaista lajittelua.

Lämmittely ja aika-ajot:

Tämä päivä, 24.5.2012 painuu historiaan päivänä, jolloin voin rehellisesti ja hyvillä mielin sanoa olevani samaa mieltä Rosa Meriläisen kanssa. Meriläinen käsittelee Helsingin Sanomien kolumnissaan teinivihaa ja vanhempien sukupolvien alentavaa käyttäytymistä sekä asenteellisuutta teinejä kohtaan.

Linkitettyäni tämän tekstin sosiaaliseen mediaan tuli myös vastakkaisia näkökulmia, joten päädyin kirjoittamaan oman näkemykseni omien kokemuksieni perusteella.

Alkuerät:

"Sukupolvien välinen tasa-arvo ja asenteet eri sukupolvia kohtaan" on ikuisuusaihe, siitä ei pääse eroon näköjään millään. Itse olen toiminut jos jonkinmoisissa tehtävissä ja toimissa hieman alle 29 vuoden ikään mennessä. Joten uskallan väittää tietäväni jotain tästä asiasta. Tai ainakin kokeneeni siitä jotain.

Keräilyerät:

Kuten edellisessä mainitsin, olen monessa ollut mukana. Yksi opettavaisimmista kokemuksista on ollut seurakuntatyö: ensin itse kerhotoiminnassa, jonka jälkeen ohjaajana. Myös visiitti leiritoimintaan on ollut opettavaista.

Sen minkä olen oppinut näinä vuosina on, että jokaisen vanhemman oma kultamussukka on täydellinen eikä riiviö. Tämä siis ovelta huudettuna (kyllä, huudettuna) ja julkisesti. Nuorena kerhonohjaajana, jonka vastuulla oli myös ne 30 muuta kerholaista sain kuulla olevani lähinnä paaria-luokkaa ohjaajana ja ihmisenä, enkä todellakaan tiedä mitään kasvattamisesta tai muusta sen sellaisesta. Joo, enpä tiedäkään. Sanoin vain asiallisesti, mitä olin nähnyt ja mitä oli yhteisesti kerholaisten kanssa sovittu pelisäännöiksi. Ei kelvannut. Miten minä KEHTASIN tulla neuvomaan heitä siinä, miten he kasvattavat lastaan? Edelleenkään, en neuvonut vaan kerroin miten asiat olivat olleet jo usean viikon ajan kerhotiloissa. Ei edelleenkään kelvannut.

Vasta vastuuohjaajan, heidän kanssaan samanikäisen "aikuisen" puuttuminen tilanteeseen asetti asiat tolalleen. Kun HÄN asettui puolelleni, asia otettiin vakavasti ja luvattiin puuttua asiaan. Facepalm.

Semifinaalit:

Ongelma on laajempikin kuin kasvatuksellinen, kerho- tai (joukkue)urheilutaustainen. Olen saanut huomata vanhempien ihmisten käyttävän surutta hyväksi omaa kronologista ylivertaisuuttaan esimerkiksi kassajonossa, julkisessa liikenteessä, liukuportaissa, kaduilla, turuilla ja toreilla. Sanottava on, että esimerkiksi julkisessa liikenteessä itse pyrin antamaan itseäni vanhemmille, seniorikansalaisille tilaa. Omat jalkani ja refleksini ovat vielä siinä kunnossa, että pystyn reagoimaan HSL:n kulloisenkin JuhaKankkusen kaasujalan liikkeisiin huomattavasti ketterämmin. Minut tuntevat voinevat vahvistaa, että ei sekään kovin ketterää ole. Monesti palkintona tästä kainosta huomiosta on lämmin hymy ja kiitos, mutta joukkoon mahtuu myös niitä jotka vain tuhahtavat tai jopa itse käskevät nuorempiaan nousemaan tieltään. Sama toistuu myös mm. kaupassa. 

Viimeksi eilen Kallion Siwassa asioidessani pääsin todistamaan edessäni seuraavaa näytelmää:

Jonossa kolme henkeä ennen minua: nuori äiti lapsineen, noin 15-vuotias koltiainen ostamassa Mars –patukkaa ja ES:ää (ironiaa, kyllä) ja noin 80-vuotias rouvashenkilö koko viikon ostosten kanssa. Rouva kiilasi pojan eteen nostellen piimät ja täysmaidot kassalle todeten vieressä monttu auki olleen pojan suuntaan jotain suuntaan ”sinullahan on aikaa, minä menen nyt ensin”. Leukaperiä kerättiin kyllä myös kassalla ja meikäläisen suunnalla. 

Ja tämä ei valitettavasti ole ainoa tapaus.

Finaalit:

Jotta tämä ei menisi täysin vanhempien sukupolvien mollaamiseksi, on otettava silmä käteen ja tarkasteltava myös nuoren sukupolven ominaisuuksia ja tekemisiä.

Myönnän, itsekin ihmettelen välillä, mihin tämä maailma on nykynuorten kohdalla menossa. Käytöstavat hukassa, kielenkäyttö kuin merimiehillä ja kunnioitus vanhempia kohtaan nollassa. Vai onko?

Tämä on se, mitä näkyy ulospäin. Joku viisas on joskus sanonut ”yksi paha asia näkyy ja kuuluu enemmän kuin kymmenen hyvää asiaa”. Näin se on tässäkin. Valtaosa nuorista osaa käyttäytyä, mutta muutama mätä omena pilaa kokonaisen sukupolven maineen.

Kuulostaako tutulta? Oletko kuullut ja elänyt tämän ennenkin? Minä olen. Tämä on joka ikisellä sukupolvella sama asia. Itse olen tätä maailmaa katsellut vasta vuodesta 1983, mutta vanhat gubbet kertovat tarinoita rajusta 50-luvusta ja rock’n’roll –sukupolvesta. Sitä myöhemmin sitten hipit valtasivat maata ja maailmaa. Yhtenäistä tälle kaikelle on syvä halveksunta vanhemmalta sukupolvelta. Kapinointi kuuluu myös jokaiseen aikaan, muotonsa se hakee aina uudelleen. Joka sukupolvi myös ihmettelee jälkeensä tulleiden toimintaa. Eli ei mitään uutta länsirintamalla.

Palkintojenjako ja jälkipelit:

Ajat muuttuvat Veikkoseni, näin se menee. Toivon sekä itselleni, että ympärilläni oleville ymmärrystä mennyttä ja tulevaa kohtaan.

Jokainen nuorisosukupolvi tekee virheensä ja onnistumisensa. Se on mahdollistettava, aivan kuten Meriläinen sanoi. Mutta myös jokaisen uuden sukupolven on kyettävä näyttämään kannuksensa, niin yhteiskunnassa yleisesti kuin sen jäsenille erikseen. Meidän pitää muistaa kunnioittaa vanhempiamme ja vanhempiemme tulee kunnioittaa meitä. Muistuttakaa minua tästä lauseesta kun olen kronologisesti tarpeeksi ansioitunut valittaakseni nuorison toiminnasta.

”Ennen oli kaikki kovempaa” –asenne ei vie tätä maata eteenpäin. Se, mikä vie, on yhteinen tahto. Tahto tehdä hyvää ja nähdä kaikesta se kirkkaampi puoli. Mutta muutoksen pitää lähteä jostain. Olkaamme me sitten se osa yhteiskuntaa, joka sen tekee.

Teiniviha ON tyhmää!


Kesäisin terveisin,

-Saku

PS. Pakko laittaa tähän loppuun kappale, joka soi päässäni koko ajan kun tätä kirjoitin. Monty Python – Always Look On The Bright Side of Life.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti