torstai 1. marraskuuta 2012

Cum Laude Idiotum – Yliopistolaki käsittelyssä

Vastuuvapauslauseke: Tässäkin tekstissä esitetyt asiat ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä edusta kokoomuksen, Kokoomusopiskelijoiden tai kenenkään muun tahon vastaavia. Eli herneet maahan kasvamaan taas ensi vuotta varten.


Sain tuossa käsiini Suomen Kuvalehden numeron 43/2012. Kannessa komeilee tohtorin hattu ja otsikko kirkuu ”Myttyyn meni”. Koko etusivu yhdelle otsikolle, joten jutun on oltava laatua ja priimaa. Tai ainakin niin luulin.

Selasin sitten lehden sisäsivuille ja luin jutun. Priimasta tulikin jotain aivan muuta. Kaameaa kuraa ja itkua professoreilta sekä tieteentekijöiltä. Jutussa tylytetään yliopistouudistus aivan lyttyyn, jokaiselta sen osa-alueelta. Mikään ei ole onnistunut ja mikään ei toimi. Kaikki on mennyt pieleen ja kaikkia ketuttaa. Työssäkäynti on tervanjuontia ja valta on hukassa.

Voi hyvä sylvi arvon suuret sivistyksen edelläkävijät, sanon minä. Luulisi, että tuolla osaamisella, koulutuksella ja palkalla pystyisi johonkin muuhunkin kuin nelivuotiaan tasolle laskeutuvaan itku-potku-raivari –kohtaukseen.

SK:n juttu alkaa Hämeenlinnasta vuonna 2009, jolloin Jyrki Katainen esitteli yliopistouudistusta kokoomusväelle, joka ”taputti kuuliaisesti, jotkut melkein hurmioituneesti”. Myönnän itsekin joskus taputtaneeni jollekin asialle kuin Pohjois-Koreassa konsanaan, aivottomasti ja typerästi hymyillen. Mutta tälle asialle olisin voinut taputtaa ihan aiheesta. Yliopistouudistus ja nimenomaan itsenäisen oikeushenkilön asema ja sen tuomat vapaudet ovat parasta, mitä suomalaiselle sivistykselle ja korkeakoulutukselle on tapahtunut.

Läpi ”lähihistorian” yliopistoväki on toitottanut, miten on niin raskasta kun pitää kaiken maailman jonninjoutavissa työryhmissä ja toimielimissä istua työnteon ja tieteen tekemisen sijasta. Nyt annettiin valtaa yliopistoille itselleen päättää autonomisesti, miten haluavat homman toimivan. Ja itkuhan siitä tuli. On viety kaikki valta ja kaikki vaikuttamismahdollisuudet. Voisitteko jo päättää, mitä haluatte? Suora lainaus artikkelista: ”Tiedokuntaneuvostot ovat edelleen olemassa, mutta niillä on selvästi vähemmän valtaa kuin ennen. Kaakkuriniemi kertoo neuvostoissa istuvien valittavan, ettei heillä ole enää juuri muuta tekemistä kuin käydä kerran kuukaudessa kuuntelemassa, mitä dekaani on päättänyt”. Eivätkö nämä valitut ole koskaan kuulleet proaktiivisuudesta ja ennakoivasta toiminnasta. Viekää asioita eteenpäin oma-aloitteisesti, viekää niitä päätöksentekoon ja tehkää ITSE asioille jotain.

Toinen, erittäin merkittävä muutos uudistuksessa oli virkojen muuttaminen työsuhteiksi. Tällöin annetaan yliopistoille jälleen autonomiaa tehdä sopivia muutoksia ja parannuksia yliopistokohtaisesti. Ja sanon sen suoraan: Virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi antaa mahdollisuuden ryhtyä toimiin toimimattomien ja suoranaisesti laiskojen työntekijöiden ulossaattamiseksi. Mikä ikiaikainen nautintaoikeus yliopistojen työntekijöillä on? Ovatko yliopistot siis Suomen parhaita suojatyöpaikkoja? Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssiin viime vuosina kohdistetut väitteet suojatyöpaikoista ovat siis kovin pieniä silakoita joulupöydässä yliopistojen suojatyöpaikkojen rinnalla, luulen ma.

Paljon puhetta on herättänyt ulkopuolisen rahoituksen tuomat ongelmat. Eivät ne ole ongelmia. Suomi vain sattuu olemaan semmoinen kehto, jossa mitään ei saisi rahoittaa, vaan valtion pitäisi hoitaa kaikki. Verot Valtiolle! Eikun siis niin täh.....

Yhdestä asiasta olen tismalleen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Yliopistorahoituksen kiristäminen, indeksin puolittaminen ja nyt jäädyttäminen lamauttaa yliopiston toimintaa, valitettavasti. Jostain ne palkkakulut on rahoitettava. Tosin, tässä on myös se mahdollisuus, että voidaan tehostaa ja löytää uusia tapoja toteuttaa toimintaa.

Professorit ja tutkijat kokevat ensisijaisesti itsensä tieteen tekijöiksi, toissijaisesti opettajiksi. Tämä muuten näkyy opetuksessa ja sen laadussa. Ei opetukseen ole halua keskittyä, jos se ”haittaa tutkimusta”. Ja kenen etu tämä on? Ei ainakaan opiskelijoiden, tulevaisuuden tieteen tekijöiden. Minua ihmetyttää yliopistoväen näkökulma ja ajatusmaailma omasta ylivertaisuudestaan. Ei kaikki tieto ja kaikki osaaminen ole teillä itsellänne. Ammattikorkeakoulut ovat toki tulossa tähän samaan kaavaan perässä, huolestuttava suunta sinänsä.

Suomen Kuvalehden artikkelissa huudetaan valtiota apuun lain muuttamiseksi. Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo toivoo yliopistojen selvittävän asiat keskenään kuntoon. Viisaita sanoja Raijalta. Yliopistouudistuksen keskeinen toive sekä työntekijöiltä, opiskelijoilta, että yliopistojen johdolta oli oman päätäntävallan kasvattaminen. Jos valtio ymmärsi, ettei kaikki viisaus asukaan Meritullinkadulla, niin olisi se syytä tajuta myös ympäri Suomea.

Yksi huvittava asia on nostettava esiin:  väite yliopistojen proletarisoitumisesta. Mitä ihmettä? Mitä elitistejä te luulette olevanne? Minua haukutaan porvariksi, mutta väitän olevani enemmän proletariaatin edustaja kuin te. Sivistyssanakirjasta tarkistaessani proletariaatilla tarkoitetaan työväenluokkaa ja köyhälistöä. Töissähän te käytte kyllä, mutta köyhälistöä esimerkiksi professoreista ei saa tekemälläkään. Vai miltä kuulostaa köyhälistö, jonka keskipalkka on Professoriliiton mukaan 6500€/kk.

Aviisin, Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan äänenkannattajan kanssa en ole aina ollut samoilla linjoilla, mutta viime numerossa Tamy:n pääsihteeri Mika Parkkari tuulettaa myös aihetta. Hänen mukaansa yliopistolakia toteutetaan huonosti. Allekirjoitan. Hän myös mainitsee seuraavaa: ”Yliopiston ongelma ei sittenkään ollut opiskelijoiden laiskuus tai motivaation puute. Ongelma oli rakenteiden jjäyhyys, jonka vuoksi vaihto-opiskelija harhaili käytävillä etsien luokkaa A234S, jossa järjestetään kurssi POL511 ja jonka kurssiaikataulumuutoksista ilmoitetaan käytävän C3 varrella ilmoitustaululla 34.” Enough said tästä. Eletään vanhassa haluamatta uudistua. Parkkari päättää oman kolumninsa toteamalla mahdollisuudesta vaikuttaa muuallakin kuin yliopistohallituksessa. Olen jälleen samaa mieltä.

Oma avautumisenikin lähenee loppuaan. Pakko vain vielä ihmetellä sen kansanosan, joka suureen ääneen huutelee olevansa suomalaisen innovatiivisuuden kärkeä ja sivistyksen kermaa, saamattomuutta ja lyhytnäköisyyttä. Ottakaa hyvät ihmiset pää pois sieltä, minne aurinko ei paista ja tehkää itse asioille jotain sen sijaan, että huudatte valtiota apuun kuin välituntivalvojaa!

-Saku

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Hetki Rovaniemen jälkeen, ylpeys

Taisto on tauonnut ja Rovaniemi on selvinnyt toisesta puoluekokouksestaan viikon välein. Ja rakennuksetkin ovat vielä pystyssä.

On siis aika reflektoida taaksepäin pikaisesti ja pintapuoleisesti siitä, mitä viikonloppuna tapahtui.

Puoluekokous kulki nimellä Tulevaisuuskokous. Toden totta, tulevaisuutta luotiin. Ja sitä jäi luomatta vielä, sillä aloitteita jäi puoluevaltuustolle käsittelyyn melkein 70 kappaletta, joukossa myös huomattava määrä Tuhatkunnan aloitteita. Joten tässä mielessä Tulevaisuuskokous jatkuu vielä. Sen jälkeen jatkuu tulevaisuuden luominen.

Mutta sitten siihen otsikossakin mainittuun asiaan.

Ylpeys, tuo uskomattomin tunne mitä voi olla.

Minä olen TODELLA ylpeä saadessani olla osa puolueyhteisöä, mutta erityisen ylpeä ollessani tuhatkuntalainen juuri nyt. Tuhatkunta ja sen delegaatio mukaanluettuna yhdistysten väki teki uskomattoman upeaa työtä koko viikonlopun ajan saaden vietyä meitä ja koko opiskelijapuolella saatiin tehtyä mieletöntä työtä yhteisten tavoitteiden, aloitteiden ja ehdokkaiden eteen. Työ jatkuu puoluevaltuustossa ja sen jälkeen muuallakin. Tuhatkuntalaiset ehdokkaat menivät läpi jotta heilahti ja meille tärkeistä asioista käytiin keskustelemassa asiallisesti ja kunnioittavasti, järkevästi, faktoilla ja ytimekkäästi läpi kentän. Hienoa!

Haluan vilpittömästi kiittää kaikkia, jotka aiheuttavat väsyneelle pääsihteerille juuri tällä hetkellä sellaisen olotilan, että ei vaan voi lakata hymyilemästä. Nämä ovat niitä hetkiä ja niitä päiviä, jolloin kaikki ne järjestötoiminnan hankalat päivät unohtuvat ja saa niin uskomattoman flow'n jatkaa työtä oikean ja mahtavan asian puolesta. JES!

Nyt kotia kohden sinivalkoisin siivin ja unta palloon. Ehkä huomenna pystyy jo paremmin suuntaamaan omiakin ajatuksia sitä tyynyä pidemmälle tulevaisuuteen.

Hymyillään kun tavataan (mut tunnistaa semmoisesta maireasta, aidosta ja vilpittömästä kestohymystä)

-Saku

torstai 24. toukokuuta 2012

Sukupolvien välinen tasa-arvo, myytti vailla vertaa?


Sukupolvien välisestä tasa-arvosta puhutaan paljon. Usein sillä tarkoitetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa ja tänä päivänä jopa eläkekeskustelussa tämä termi  näkyy usein.

Kulinaristina Jussi Lähde käyttää blogeissaan alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka –lajittelua, mutta ajattelin tässä kokeilla moottoriurheilumiehenä hieman toisenlaista lajittelua.

Lämmittely ja aika-ajot:

Tämä päivä, 24.5.2012 painuu historiaan päivänä, jolloin voin rehellisesti ja hyvillä mielin sanoa olevani samaa mieltä Rosa Meriläisen kanssa. Meriläinen käsittelee Helsingin Sanomien kolumnissaan teinivihaa ja vanhempien sukupolvien alentavaa käyttäytymistä sekä asenteellisuutta teinejä kohtaan.

Linkitettyäni tämän tekstin sosiaaliseen mediaan tuli myös vastakkaisia näkökulmia, joten päädyin kirjoittamaan oman näkemykseni omien kokemuksieni perusteella.

Alkuerät:

"Sukupolvien välinen tasa-arvo ja asenteet eri sukupolvia kohtaan" on ikuisuusaihe, siitä ei pääse eroon näköjään millään. Itse olen toiminut jos jonkinmoisissa tehtävissä ja toimissa hieman alle 29 vuoden ikään mennessä. Joten uskallan väittää tietäväni jotain tästä asiasta. Tai ainakin kokeneeni siitä jotain.

Keräilyerät:

Kuten edellisessä mainitsin, olen monessa ollut mukana. Yksi opettavaisimmista kokemuksista on ollut seurakuntatyö: ensin itse kerhotoiminnassa, jonka jälkeen ohjaajana. Myös visiitti leiritoimintaan on ollut opettavaista.

Sen minkä olen oppinut näinä vuosina on, että jokaisen vanhemman oma kultamussukka on täydellinen eikä riiviö. Tämä siis ovelta huudettuna (kyllä, huudettuna) ja julkisesti. Nuorena kerhonohjaajana, jonka vastuulla oli myös ne 30 muuta kerholaista sain kuulla olevani lähinnä paaria-luokkaa ohjaajana ja ihmisenä, enkä todellakaan tiedä mitään kasvattamisesta tai muusta sen sellaisesta. Joo, enpä tiedäkään. Sanoin vain asiallisesti, mitä olin nähnyt ja mitä oli yhteisesti kerholaisten kanssa sovittu pelisäännöiksi. Ei kelvannut. Miten minä KEHTASIN tulla neuvomaan heitä siinä, miten he kasvattavat lastaan? Edelleenkään, en neuvonut vaan kerroin miten asiat olivat olleet jo usean viikon ajan kerhotiloissa. Ei edelleenkään kelvannut.

Vasta vastuuohjaajan, heidän kanssaan samanikäisen "aikuisen" puuttuminen tilanteeseen asetti asiat tolalleen. Kun HÄN asettui puolelleni, asia otettiin vakavasti ja luvattiin puuttua asiaan. Facepalm.

Semifinaalit:

Ongelma on laajempikin kuin kasvatuksellinen, kerho- tai (joukkue)urheilutaustainen. Olen saanut huomata vanhempien ihmisten käyttävän surutta hyväksi omaa kronologista ylivertaisuuttaan esimerkiksi kassajonossa, julkisessa liikenteessä, liukuportaissa, kaduilla, turuilla ja toreilla. Sanottava on, että esimerkiksi julkisessa liikenteessä itse pyrin antamaan itseäni vanhemmille, seniorikansalaisille tilaa. Omat jalkani ja refleksini ovat vielä siinä kunnossa, että pystyn reagoimaan HSL:n kulloisenkin JuhaKankkusen kaasujalan liikkeisiin huomattavasti ketterämmin. Minut tuntevat voinevat vahvistaa, että ei sekään kovin ketterää ole. Monesti palkintona tästä kainosta huomiosta on lämmin hymy ja kiitos, mutta joukkoon mahtuu myös niitä jotka vain tuhahtavat tai jopa itse käskevät nuorempiaan nousemaan tieltään. Sama toistuu myös mm. kaupassa. 

Viimeksi eilen Kallion Siwassa asioidessani pääsin todistamaan edessäni seuraavaa näytelmää:

Jonossa kolme henkeä ennen minua: nuori äiti lapsineen, noin 15-vuotias koltiainen ostamassa Mars –patukkaa ja ES:ää (ironiaa, kyllä) ja noin 80-vuotias rouvashenkilö koko viikon ostosten kanssa. Rouva kiilasi pojan eteen nostellen piimät ja täysmaidot kassalle todeten vieressä monttu auki olleen pojan suuntaan jotain suuntaan ”sinullahan on aikaa, minä menen nyt ensin”. Leukaperiä kerättiin kyllä myös kassalla ja meikäläisen suunnalla. 

Ja tämä ei valitettavasti ole ainoa tapaus.

Finaalit:

Jotta tämä ei menisi täysin vanhempien sukupolvien mollaamiseksi, on otettava silmä käteen ja tarkasteltava myös nuoren sukupolven ominaisuuksia ja tekemisiä.

Myönnän, itsekin ihmettelen välillä, mihin tämä maailma on nykynuorten kohdalla menossa. Käytöstavat hukassa, kielenkäyttö kuin merimiehillä ja kunnioitus vanhempia kohtaan nollassa. Vai onko?

Tämä on se, mitä näkyy ulospäin. Joku viisas on joskus sanonut ”yksi paha asia näkyy ja kuuluu enemmän kuin kymmenen hyvää asiaa”. Näin se on tässäkin. Valtaosa nuorista osaa käyttäytyä, mutta muutama mätä omena pilaa kokonaisen sukupolven maineen.

Kuulostaako tutulta? Oletko kuullut ja elänyt tämän ennenkin? Minä olen. Tämä on joka ikisellä sukupolvella sama asia. Itse olen tätä maailmaa katsellut vasta vuodesta 1983, mutta vanhat gubbet kertovat tarinoita rajusta 50-luvusta ja rock’n’roll –sukupolvesta. Sitä myöhemmin sitten hipit valtasivat maata ja maailmaa. Yhtenäistä tälle kaikelle on syvä halveksunta vanhemmalta sukupolvelta. Kapinointi kuuluu myös jokaiseen aikaan, muotonsa se hakee aina uudelleen. Joka sukupolvi myös ihmettelee jälkeensä tulleiden toimintaa. Eli ei mitään uutta länsirintamalla.

Palkintojenjako ja jälkipelit:

Ajat muuttuvat Veikkoseni, näin se menee. Toivon sekä itselleni, että ympärilläni oleville ymmärrystä mennyttä ja tulevaa kohtaan.

Jokainen nuorisosukupolvi tekee virheensä ja onnistumisensa. Se on mahdollistettava, aivan kuten Meriläinen sanoi. Mutta myös jokaisen uuden sukupolven on kyettävä näyttämään kannuksensa, niin yhteiskunnassa yleisesti kuin sen jäsenille erikseen. Meidän pitää muistaa kunnioittaa vanhempiamme ja vanhempiemme tulee kunnioittaa meitä. Muistuttakaa minua tästä lauseesta kun olen kronologisesti tarpeeksi ansioitunut valittaakseni nuorison toiminnasta.

”Ennen oli kaikki kovempaa” –asenne ei vie tätä maata eteenpäin. Se, mikä vie, on yhteinen tahto. Tahto tehdä hyvää ja nähdä kaikesta se kirkkaampi puoli. Mutta muutoksen pitää lähteä jostain. Olkaamme me sitten se osa yhteiskuntaa, joka sen tekee.

Teiniviha ON tyhmää!


Kesäisin terveisin,

-Saku

PS. Pakko laittaa tähän loppuun kappale, joka soi päässäni koko ajan kun tätä kirjoitin. Monty Python – Always Look On The Bright Side of Life.


perjantai 4. toukokuuta 2012

Palkintosadetta, leijonia ja lampaita - kausikooste 2011-2012

(Seuraava teksti sisältää poliittista satiiria, sarkasmia tai ironiaa – saattaa aiheuttaa hernekasvien kulkeutumista hengitystiehyihin)


Näin MM-kisojen aattona ja kevään ollessa jo täydessä vauhdissa otan vapauden ja näppäimistön omiin hanskoihin ja ajattelin Ylen A-studion hengessä jakaa omat tähteni politiikan maajoukkueelle, eli ministereille. Jokaisessa palkinto- ja kausigaalassa on luonnollisesti myös muita palkintoluokkia kuin pelkät leijonat ja lampaat tai all star –kentälliset. Niin minullakin. Ja kuten arvokisoihin kuuluu, palkinnot päätetään osittain vielä turnauksen ollessa käynnissä. Niin nytkin, sillä istuntokausi jatkuu vielä tovin.

Arvovaltaiseen raatiin kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi sivupersoonani ja vilkas mielikuvitukseni. Eli huomautan jo tässä vaiheessa, että sekä arvosanat, että palkinnot ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni. Ja siten myös kieli poskella sekä pilke silmäkulmassa jaettuja, eli sisältävät poliittista sarkasmia ja satiiria, paljon!

Hernekasvit eivät kasva vielä luonnossa, joten jätetään ne siis odottamaan kesää ja vehreitä niittyjä.

Mutta asiaan. Itse ”leijonat ja lampaat” –kategorian olen jakanut kategorian mukaisesti leijoniin onnistumisten merkiksi ja lampaisiin ei-niin-onnistuneiden suoritusten merkiksi. Viisi ”tähteä” on maksimit molemmissa sarakkeissa.


Pääministeri Jyrki Katainen 
Väittäkää kokoomuslasien läpi katsotuksi arvioksi, mutta otetaanpa lusikka kauniiseen käteen. Saanut pysymään lähes mahdottoman kuvion kasassa, vieläpä yllättävän hyvin. On sanottu, että kokoomus on joutunut myymään tavoitteitaan Kataisen johtamassa hallituksessa. Raati muistelee, että tätä kutsutaan kompromissien hakemiseksi.


Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Onnistunut tehtävässään jotakuinkin hyvin. Miinuksena sanottava hirttäytyminen vakuustakuusvakuisiin sekä mahdottomat vaalilupaukset, joita SDP on joutunut nielemään.


Ulkoministeri Erkki Tuomioja
Ei mitään suuria mokia, joskaan ei mitään suuria onnistumisiakaan. Muutamia erkkimäisiä ulostuloja, muuten oma boheemi itsensä.



Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb
Viime kauden komeetta kärsii ns. toisen kauden syndroomasta, mikä on hyvin yleistä ammattilaiskaukaloissa. Ei ole päässyt loistamaan. Plussat asiallisuudesta ja hyvästä asenteesta.



Kehitysministeri Heidi Hautala
Kiintiöiden vankkumattomana vastustajana raati rankaisi ainakin yksi leijonalogon verran ihan jo siitä hyvästä, että arvon ministeri päästi suustaan kiintiösammakon. Finnairin hallitukselle rohkeat monotukset isolla buutsilla. Respect.



Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Koska voin, annan näitäkin. Plussaa tahdosta kiristää väkivalta- ja seksuaalirikollisten rangaistuksia. Miinukset juuri julkitulleesta oikeuslaitosten shakkipelistä. Perussuomalaisten mielestä seuraava Raaaaaksviikki tulossa.



Sisäasiainministeri Päivi Räsänen 
Homma hoitunut lähtökohtiin nähden mukavasti. Sai huomattavan skeidaryöpyn kapakoiden aukiolokeskustelussa. Selvisi siitä (toistaiseksi) ilman ulostekuorrutusta.





Puolustusministeri Stefan Wallin 

   
Kaikki sanottava on varmaankin sanottu. Ei mennyt niin kuin Strömsössä, lähellekään. Extrabonuksena palautettu sotilaspassi.


Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen 

Sanoo veljesliiton Häkkänen ja oppositio mitä tahansa, hemmetin hankalassa tehtävässä onnistunut todella hyvin. Enemmänkin leijonia olisi ollut tarjolla a) ilman huonoa viestintää kuntauudistuksessa ja b) uudistettujen kuntakalvojen myötä




Opetusministeri Aleksi Kaleni………………












Pahoitteluni.. Otetaanpa uudelleen...




Opetusministeri Jukka Gustafsson

Hukassa kuin orpo piru. Tempoilevaa toimintaa ja ihmeellisiä lausuntoja Meritullinkadulta. Kuka johtaa OKM:ää?  Mitä niiden aloituspaikkojen kanssa kävikään? Mitä sille AMK-uudistukselle kuuluu? Tiedotuslinja mystinen tai oikeastaan olematon. Leijona yrityksestä parantaa omien statuspäivitystensä oikeinkirjoitusta sosiaalisessa mediassa.




Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Linjaa ohi hallituksen ja ohi oman tontin aika usein. Hieman hajuton ja mauton. Ei selvinnyt hyväveli –verkostokohusta avustajansa kohdalla kovinkaan hyvin. Miksi Checkpoint Helsinki eikä Guggenheim? Kotiinpäinvetoa mediassa. Yksi lammas väheni 3.5. kyselytunnin JÄÄTÄVÄSTÄ kielikukkasesta.




Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen 

Kuka? Aivan.... No, Pakko tästä jotain on antaa. Mutta siis kuka? Aivan pimennossa koko kauden. Tosin, jos ei hirveästi ole esillä, ei suuria mokiakaan voi tulla. Ilmeisesti maa- ja metsätalousministeriössä tapahtuu paljonkin, mutta raadille ei tule Maaseudun tulevaisuutta, joten olemme pimennossa kaikesta.




Liikenneministeri Merja Kyllönen

Huhhahhei ja omaa linjaa. Tempoilua ja ihmeellisiä avauksia toinen toisensa perään. Ei uskonut kerrasta, kun kilometrikorvauksista oli puhetta. Sai juntattua läpi vähennyksen maksimikilometrikorvauksiin. Erityismaininta allekirjoittaneen mielijulkisen liikenteen suosimisesta. TAXI!



Elinkeinoministeri Jyri Häkämies

Ei suurempaa näkyvyyttä. Laaja tontti, josta suoriutunut kunnialla.






Työministeri Lauri Ihalainen 

Onnistunut varsin mallikkaasti. Vahva tausta työmarkkinapuolella näkyy. Nuorten yhteiskuntatakuuseen lisää panostusta budjettiriihessä, mainiota.




Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 

Ei niin paljoa näkyvillä, mutta hoitanut tonttinsa mallikkaasti. Tekemistä riittää ja paksua kalloa tarvitaan tulevaisuudessa.




Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Siirtolistan kärkeen, annetaan pois vaikka ilmaiseksi.  Todella tempoilevaa toimintaa, omia linjauksia ohi hallitusohjelman, jopa ohi oman puolueen. Kruununa tyyris turhake, vanhuspalvelulaki. Avaimet käteen -periaatteella suunniteltu lakiluonnos saatiin maksamaan aivan tuskaisen paljon, for what?. Simo Salmista lainatakseni: ”Dorkaa ja karmeeta, zero points.”




Ympäristöministeri Ville Niinistö 

Avauksia ohi linjan, energia- ja ympäristöverojen vahva korottaja (eli heikennyksiä suomalaisille yrityksille ja tänne hamuaville, esim. Googlen toimintojen menetys). Mikä se turvehomma oli? Vahva esiintyjä, kun siihen tilanteeseen pääsee/joutuu.




Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Sosiaalinen asuntotuotanto kehittämiskohteena, toivottavasti myös rahoitusta on tarjolla. Laajakaista-asiassa taistelee tuulimyllyjä ja Suomen maantieteellistä totuutta vastaan. Ihan jees.





Näin on siis Suomen politiikan maajoukkue rankattu.




Kauden All star- kentällisen nimeäminen on osittain turhaa, sillä parranpärinää siitä tulee kuitenkin. 


Palkintoraati haluaa kuitenkin nostaa esiin Rookie All star –kentällisen, tulevaisuuden ykköstähdet:

Sentterinä peliä johtaa luovilla avauksillaan keskustan Annika Saarikko
Vasempaan laitaan asettuu kokoomuksen snaipperi, hanakasti laukova Lasse Männistö.
Oikeaan laitaan kiitää myöskin kokoomuslainen pikakiituri, terävän peliälyn ja pehmeän kiekkokontrollin pelinrakentaja ja taitava viimeistelijä Sofia Vikman.
Puolustuksen vasemman laidan tilkitsee varmoilla otteilla vasemmiston Aino-Kaisa Pekonen
Oikeaksi puolustajaksi asettuu jäähyboksista poissa pysyvä, varmaotteinen perussuomalaisten Veli-Matti Saarakkala
Maalivahtina, viimeisenä lukkona toimii mukavalla torjuntaprosentilla koko kauden torjunut demareiden Antti Lindtman.


Tämän jälkeen on aika siirtyä illan gaalassa eteenpäin, kausipalkintoihin. Täysin epämääräisessä järjestyksessä jaetaan palkinnot seuraavissa kategorioissa.



X-files –palkinto:

Kauden X-files –palkinto jaetaan nimensä mukaisesti mystiselle henkilölle, tapahtumalle tai tapahtumasarjalle. Perusteluna raati sanoo seuraavaa: Tiedotuslinjan salamyhkäisyydestä olisivat Stasi, CIA ja KGB (tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua) ylpeitä. Tästä eivät saa edes Fox Mulder tai Dana Scully selkoa. No news is good news –linja on todella huono linja koulutusta kehittäessä.


Kauden X-files palkinto menee tänä vuonna Opetus- ja kulttuuriministeriölle!




Jaakko Rytsölä Memorial Trophy:

Tämä uusi tulokas palkintokategoriassa jaetaan suurimmalle haaskauskohteelle tai sen käyttäjälle. Raati perustelee: "Palkinnon saaja on onnistunut laatimaan todella kalliin kokonaisuuden vastoin valtioneuvoston perussopimusta siitä, että kuntien kulurakennetta ei ainakaan pahenneta. Vanhuspalvelulaki on täydellinen esimerkki Jaakko Rytsölä –mentaliteetista."

Palkinnon saa: Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson!




Lady Byng Memorial Trophy:


Tämä palkinto jaetaan kauden herrasmiespelaajalle. Raati perustelee: "Kuten Suomen olympiakomitea valinnoissaan yleensä, tässäkin valinnassa painotettiin tämän kauden saavutusten ja päivän kunnon sijasta myös aikaisempia meriittejä."


Palkinto menee Ilkka Kanervalle!




Bill Masterton Memorial Trophy:

Tämä palkinto jaetaan pelaajalle, joka omalla esimerkillään ja sinnikkyydellään osoittaa erityistä pitkäjänteisyyttä ajamalleen asialle. Jaetaan normaalisti elämäntyöpalkintona.
Raati perustelee tämän vuoden voittajaa:  "Tämä väistyvä johtaja on kauden ja aiempien kausien aikana osoittanut huomattavaa sinnikkyyttä ajaessaan oman taustayhteisönsä asiaa. Erityistä sinnikkyyttä on suuresta vastustuksesta huolimatta ollut havaittavissa sekä kielipoliittisissa, että varuskuntapoliittissa ratkaisuissa."


Raadilla on ilo ja kunnia antaa tämä arvostettu palkinto RKP:n väistyvälle puheenjohtajalle, puolustusministeri Stefan Wallinille!




Seppo Mäkelä  & Pierluigi Collina –kiertopalkinto:

Vuoden erotuomaripalkinto jaetaan henkilölle, joka pystyy sanomaan tehokkaimmin ja tylyimmin, mahdollisesti pelkällä elekielellä: ”Nyt turpa kiinni tai tulee penalttia!”
Raadin perusteluissa ratkaisevaksi nousi se valtava halu kahlita julkista sanaa ja sananvapautta sekä se järkkymätön puhti, jolla kaikki negatiivinen julkisuus tullaan viemään valitusmenettelyn kautta Julkisen sanan neuvostoon.

Pelolla ja nöyrästi, toivoen ettei tätäkin viedä JSN:ään, raati luovuttaa palkinnon Matti Putkoselle. Onnea ja kumarrus.




Vezina Trophy:

Parhaan maalivahdin palkinnon perusteluissa raati painottaa sitä tapaa, jolla palkinnon saaja on torjunut läpiajot, maskilaukaukset, vanhanaikaiset, lämärit, rannelaukaukset, rystyvipit ja one-timerit. Pari lipsahdusta mahtuu tietysti jokaisen huippuvahdinkin kauteen, mutta kuntauudistuskeskustelun viimeisenä lukkona on häärinyt vankkumattomasti koko kauden Henna Virkkunen! Raadin terveiset voittajalle: "Pistä ensi kaudella myös puolustuksen kommunikaatio ja pelikirja kuntoon."




Pekka Rautakallio -palkinto:

Kauden parhaalle puolustajalle jaettava palkinto jaetaan tänä vuonna seuraavin perustein: "Palkinnon saaja on pystynyt peittämään pahimmat maalintekopaikat koko kauden ajan. Jäähyboksista poispysyminen mahdottomista vaalilupauksista huolimatta on kunniamaininnan arvoinen teko. Järkkymätön oman edun ja vakuustakaustakuiden puolustaminen Euroopan tasolla oli ratkaisevaa tätä palkinnonsaajaa valittaessa." 


Palkinto menee raadin yksimielisellä päätöksellä valtionvarainministeri Jutta Urpilaiselle!


Vuoden plusmiinus –palkinto:

Jaetaan vuoden parhaan teholukeman saavuttaneelle pelaajalle/pelaajille. Raati perustelee poikkeuksellista ratkaisuaan seuraavasti: "Tämä kaksikko on saanut pidettyä divaritasolle tuomitun joukkueensa nippanappa plussan puolella maalierossa. Lähtökohtiin, eli SaiPalaiseen kusipääkiekkoon nähden palkinnon arvoinen suoritus!"

Onnittelemme siis perussuomalaisten Timo Soinia ja erityisesti eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Lerner-Ruohosta!


Calder Trophy:

Vuoden tulokkaalle jaettavan palkinnon saajaa raati kuvailee seuraavasti: "Jämäkkää työskentelyä ja tehoja läpi kauden. Kovin odotuksin ykkösvitjaan ja tämä puurtaja onnistui kauden mittaan tehtävässään hyvin. Ei pahoja notkahduksia, joten odotettavissa lupaava tulevaisuus."

Vuoden tulokas on työministeri Lauri Ihalainen!



Veli-Pekka Ketola –palkinto:

Ketola-palkinnon saa runkosarjan pistepörssin voittanut pelaaja. Raati perustelee hieman erikoista laskukaavaansa seuraavasti: "Lopetimme laskemisen jo hyvässä vaiheessa alkukautta. Tämä pelaaja ansaitsi ylivoimaisesti eniten syöttöpisteitä kauden aikana. Valitettavasti suuri osa niistä napsahti suoraan vastustajan lapaan parhaalle maalintekopaikalle. Päätimme siis laskea nämä maalisyöttöinä, jolloin tulos oli murskaava."

Ketola –palkinnon saaja tällä kaudella on peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson.




Frank J. Selke Trophy:

Parhaalle puolustavalle hyökkääjälle annettavan palkinnon perusteet kuuluvat seuraavasti: "Palkinnon saaja on onnistunut pitämään vastustajan tähtipelaajat varjossa pelistä toiseen. Varma ja tehokas lyhytsyöttöpeli ilman suuria riskejä on taannut hyvän onnistumisprosentin. Pahimmat pommit tämä pelaaja on pystynyt välttämään, täpärästi. Omat taklaukset ovat olleet kohtuullisia sekä ennen kaikkea puhtaita ja hartaita."

Selke Trophy menee tänä vuonna sisäasiainministeri Päivi Räsäselle.


King Clancy Memorial Trophy:

Tämä palkinto jaetaan merkittävästä humanitäärisestä teosta lajin ja yhteisön eteen. Raadilla ei ollut vaikeuksia päättää tämän palkinnon voittajaa, sillä omien sanojensa mukaan tämä ”ennaltaehkäisevä välikysymys pelasti kodinhoidontuen ja Suomen lapset”.

Mari Kiviniemi, ole hyvä!


Seuraavaksi on aika palkita kauden valmentaja(t). 




Jack Adams Award, olkaa hyvät:

Vuoden valmentaja –valinnassa raati päätyi kahden valmentajan palkitsemiseen. Raadin mielestä nämä henkilöt ovat vuoden aikana onnistuneet luomaan eniten omia tulkintojaan hallituksen puolueiden yhteisestä pelikirjasta (omaan pussiinsa tietenkin) ja luoneet mitä mielenkiintoisimpia variaatioita ”Meidän peli” –filosofiasta.


Joten sen suuremmitta korupuheitta, vuoden valmentajat ovat Ville Niinistö ja Paavo Arhinmäki!


Vuoden selkäranka – palkinto:

Vuoden selkäranka –palkinto menee tänä vuonna kaksikolle, joka pysyi vakaumuksessaan ja teki ratkaisunsa, kun sitä vaadittiin. Selkäranka –palkinto menee siis tänä vuonna Vasenryhmälle. Onnittelut.


Seuraavaksi jaetaan vapaasti mukailtu Nuori Suomi –palkinto:

Nuori Suomi –hengessä (Kaikki pelaa) jaettava palkinto on muuttanut muotoaan hieman. Kaikki häslää ™-teemalla jaettava palkinto jaetaan seuraavin perustein: "Mitähän sieltä seuraavaksi tulee pihalle ja milloin? Kuka sanoo ja mitä sanoo? Saatiinko ne johtajat jo nyt valittua? Miten taas keskustellaan tästä? Että mitäettä?!"

Voittaja, Jukka Gustafsson.


Siirrytään Vuoden yllättäjän palkitsemiseen. Raadilla oli hankaluuksia päättää edellisen kategorian voittajaa kahden hyvän kandidaatin välillä, joten se perusti uuden kategorian. Vuoden yllättäjän valinnan perusteina käytetään seuraavaa: "Ikinä ei tiedä, mitä iltapäivälehtien sivuilta vastaan tulee viikonlopun jälkeen. Kravatti (umpi)solmussa ja kaikenlaisiin koukeroihin joutuen tämän palkinnon saaja jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen."

Voittajaksi kruunataan Viitasaaren oma pieni suuri sahuri, Teuvo Hakkarainen!


Vuoden turisti –palkinto:

Vuoden turistia palkitessaan raati päätyi perusteluissaan ratkaisevana tekijänä siihen, että palkinnon saaja käyttää kuukaudessa saman verran taksikuluihin kuin keskiverto kisaturisti koko kisamatkansa aikana. 


Onnittelut siis Merja Kyllönen!


Ala-astetyylinen hymypoikapalkinto:

Perinteinen hymypoikapalkinto ja sen saaja ei jääne epäselväksi. Oli synkkä yö tai kirkas auringonpaiste, yksi loistaa muita kirkkaampana. Voittajan, Alexander Stubbin valkea hammasrivistö! Hymy ei tunnu hyytyvän tekemälläkään.


Siirrymme mediapalkintoihin. Seuraavat kolme palkintoa käsittelevät lajin journalismia.


Ensimmäisenä jaamme Vuoden lajitoimittaja –palkinnon:

Median myllerryksessä tänä vuonna eritoten kunnostautui, eduskunnan duunariosastoon kuuluva, avustaja Helena Eronen. Erityisen maininnan Eronen ansaitsee siitä, miten hänen ansiostaan jokaiseen poliittista satiiria, sarkasmia tai ironiaa sisältävään kirjoitukseen tulee nyt ja tulevaisuudessa liittää mielensäpahoittamista estävä lauselma: sisältää poliittista satiiria, sarkasmia tai ironiaa – saattaa aiheuttaa hernekasvien kulkeutumista hengitystiehyihin. (Myös tähän kirjoitukseen on tämä klausuuli lisätty, katso pieni präntti tekstin alussa.)


Toisena mediapalkintona jaamme Esko Seppänen (se Urheilulehden Seppänen) –palkinnon:

Tämän palkinnon arvosteluperusteluissa todetaan seuraavaa: "Tämänvuotinen voittaja erikoistuu analyyseihin, joita ei edes omassa toimituksessa useinkaan osata eikä haluta arvostaa. Keskustelu on kuitenkin taattua. Takuu-Seppästä siis."


Palkinnon saa Vuoden lajitoimittajan esimies, kansanedustaja James Hirvisaari.


Arvostetuin tämän vuoden mediapalkinnoista, Harri Ahola –palkinto:
Harri Ahola –palkinto on nimetty  Kiekko-Vantaan ex-päävalmentajan mukaan. Legendaarisessa lehdistötilaisuudessa otteluvalvojan Kalevalan jalanjäljillä suohon laulaneen Aholan kuolematon toteamus ”A-ANNA KAKKUA! ANNA SAKKOA SAATANA!” osoittaa rohkeutta ja silmiinpistävää kykyä hallita ja toteuttaa itseään mediassa.

Tämän vuoden voittajaa palkitessa raati mainitsee palkinnon saajan onnistuneen sisäistämään Harri Aholan sisäisen minän. Valtava viihdearvo ja näkyvyys on tuonut henkilölle tietynlaisen kulttimaineen. Aina kun kyseinen henkilö astelee puhujanpönttöön tai pyytää puheenvuoroa, on popcornit kaivettava esiin. Suurina lausahduksina kuluneelta kaudelta raati haluaa nostaa huudahdukset ”RAAAAAAKSVIIKKI!!” ja ”HYRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRÄ!!”.


Onnea Pentti Oinonen!


On neljän viimeisen palkinnon aika. Siirrymme erikoispalkintojen kategoriaan.




Ensimmäisenä on jaettava Kakkosvitja –palkinto:

Kakkosvitja –palkinto menee henkilöille, jotka ovat siinä eturivin tienoolla, mutta eivät aivan ole vielä pystyneet vakiinnuttamaan asemaansa ykköslinjassa. Tämän vuoden voittajia on kaksi ja perustelut ovat seuraavat: "Nämä henkilöt paikkaavat ykkössentteriä, pelintekijää sisäisesti ja harjoituksissa hyvin. Silti, jokin vielä puuttuu."


Palkinto menee kokoomuksen varapuheenjohtajille, Sampsa Katajalle ja Anne-Mari Virolaiselle.


Toiseksi jaamme Kalervo Kummola –palkinnon. Kale –malja jaetaan vuosittain henkilölle, joka jyrähtelee vaihtelevalla äänenpainolla ja kulmakarvojen mutristelulla asioihin, jotka eivät juuri pätkääkään kuulu tämän henkilön tontille.

Tänä vuonna palkinto menee eduskunnan puhemiehelle, Eero ”Don” Heinäluomalle, joka on puhemiehen aitiosta ottanut kantaa asioihin hallituksen sisäisestä toiminnasta aina kuntavaalien vasemmistoryhmien yhdistämiseen. Bravo!


Kolmantena jaamme todella arvostetun palkinnon. Juhani ”Aurinkokuningas” Tamminen –palkinto jaetaan vain, kun siihen on aihetta. Tämä palkinto jaetaan käsittämättömistä metaforista, mielenkiintoisista kielikuvista, yllättävistä ulostuloista ja ennen kaikkea vankkumattomasta ja ylitsevuotavaisesta itseluottamuksesta. Erityisenä osoituksena tästä raati pitää voittajan vappupuhetta pelkälle kameralle ja kevättuulelle puolueen näyttäessä STOP-merkkiä vappupäivän puheelle. Ei siis liene yllätys, että palkinto myönnetään keskustan kunniapuheenjohtajalle, suurelle maestrolle. 


Hyvät naiset ja herrat, PAAVO VÄYRYNEN!


Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä jaamme viime keväänä lanseeratun palkinnon. Pasi Nurmisen Ilmaveivi Memorial Trophyn.


Palkinnon voittajaa valitessaan raati painottaa voittajan kykyä tehdä Pasi Nurmisen Ilmaveivi omanlaisellaan Frontside Olliella kyeten selviämään siitä naureskellen ja huumorilla. Voittaja suoritti Ilmaveivinsä suurena juhlailtana, rauhallisten juhlien jälkeen kotipihassaan kajauttaen päänsä pihan ainoaan kukkaruukkuun. Lopputulemana katu-uskottava musta silmä ja tikit otsassa.

Tämän ensikertaa jaettavan palkinnon ensimmäinen saaja on pääministeri Jyrki ”Ilmaveivi” Katainen!


Tähän päättyy tämänkertainen palkintogaa…….. Eipäs päätykään. 




Palkintoraati on päättänyt myöntää vielä yhden bonuspalkinnon. 3.5. eduskunnan kyselytunnilla kahvilla monen kuulijan nenäontelot punkteerannut hutilausahdus sai raadin myöntämään vielä yhden kunniakirjan.

Jämäkästi ja ponnekkaasti stay up –bonuksia puolustanut Paavo Arhinmäki palkitaan vielä oheisella, uniikilla ”Stay up –bonus” kunniakirjalla.


































Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ensi kauteen!

-Saku