torstai 17. marraskuuta 2011

Junttaa juntan perään

Kohta on viikko Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n 16. varsinaisesta liittokokouksesta. Kaksi päivää Rantapuistossa opiskelijakunta-aktiivien kerman kanssa. Mitä saatiin aikaan?

Riippuen näkökulmasta, paljon tai paljon pahaa.

Selitän hieman. Vuosi toisensa jälkeen SAMOKin liittokokous keskittyy vain ja ainoastaan henkilövalintoihin. Viime vuosina puhuttanut pakkojäsenyyskään ei kirvoittanut enää puheenvuoroja ja avautumista puoleen tai toiseen. Tässä mennään minusta pahasti pieleen. Myös liittokokouksen toinen puheenjohtajista, pitkäaikainen toimija Ari Kekarainen muistutti meitä asiasta. On muistettava, että valitut henkilöt toteuttavat valittua linjaa. Joten linjakeskustelu on se, mitä pitäisi käydä entistä enemmän. Vain siten saadaan Liitto toimimaan yhä vahvemmin kenttänsä haluamalla tavalla.

Kuitenkin tässäkin liittokokouksessa tehtiin merkittäviä päätöksiä. Jäsenmaksuun tuli korotus, ensi vuodelle saatiin toiminnan raamit ja poliittinen linja päivitettiin. Tämä jos mikä on ”paljon”, kun puhutaan aikaansaamisesta mitään.

Kuitenkin, tämä kaikki jäi taas henkilövalintojen varjoon.

Lähtökohta tähän liittokokoukseen oli jotakuinkin mielenkiintoinen. Vielä lokakuussa meillä oli kuusi puheenjohtajaehdokasta, viisi varapuheenjohtajaehdokasta ja muutama hallitukseen haluava. Jo silloin pohdin hallitukseen hakemisen vähyyttä. Oliko osa ehdokkaista vain ns. sinetöimässä hallitusvalintaansa. Jälkikäteen todettuna, kyllä.

Kun lopulta päästiin äänestämään puheenjohtajasta, meillä oli ”enää” kaksi ehdokasta. Ja kuten SAMOKin liittokokoukseen on kuulunut, diilaaminen oli ilmeistä. Liittokokousta valmistelevassa tapaamisessa ehdokkailta kysyttiin diilaamisen ja henkilökohtaisen valinnan väliltä mielipidettä. Yksi, kisasta myöhemmin jättäytynyt ehdokas vastasi rehellisesti: ”Toivon henkilökohtaista valintaa, mutta ymmärrän parhaan paketin rakentamisen”. Muut joko olivat naiiveja tai valehtelivat päin näköä.

Diilaaminen on ollut osa liittokokouksia aina, ja sitä ei muuteta. Enää on kyse siitä, miten se tehdään. Tässäkään liittokokouksessa ei likaiselta peliltä säästytty. Vanha OSAKO-aktiivi Niko Peltokangas ruotii omassa blogissaan liittokokouksen antia Oulusta (Raahesta) käsin. Nikolle haluan vain sanoa, faktat kuntoon ennen avautumista. Ilmaan heitetty ajatus on toki asiallinen ja vakava, mutta huhupuheisiin on tuollaisia asioita mahdoton pohjata.

Totuus on ja säilyy. Diilaamista tapahtui ja junttaa toisensa perään yritettiin. Enemmän ja vähemmän diskreetisti. Ja jälleen jälkikäteen viisaana voi sanoa, että yksikään diili ei pitänyt sillä mallilla, mitä sen tekijät halusivat. Näin muutaman liittokokouksen haistelleena haluan kuitenkin ilmaista syvän huoleni ennen äänestystä tapahtuneesta ilmiöstä, jossa nimeltämainitsemattomat toimijat kiersivät viemässä äänestysjärjestyslappuja jopa aivan vieraisiin pöytiin viestillä ”terveisiä xxx:ltä”. Ei hyvä jumala, ei näin. Jos tehdään yhteistyötä, sitten tehdään. Siinä ei ole väärää. Mutta on mielestäni liittokokousta halventavaa viedä junttalappuja ennen äänestystä näin jopa painostaen liittokokousedustajia.

Ei siinä, junttaliike aiheuttaa vastajuntan, luonnollisesti. Ja kuten sanoin aiemmin, mikään diili ei pitänyt loppuun saakka.

Se, mitä tästä on opittava tulevaan liittokokoukseen, on yhteistyön merkitys. Jos liittokokousedustajat alkaisivat nyt vihdoin katselemaan vanhojen rajojen yli muodostaen parhaan mahdollisen kokoonpanon asioita eteenpäin viemään. Niin nyttenkin saatiin tehtyä, mutta tyyli oli vähintäänkin vapaa. SAMOKin hallitukseen ei valita turhia naisia ja miehiä, mutta välillä tuntuu unohtuvan se, mikä merkitsee: Liiton etu.

Elinillä ja hänen hallituksellaan on täysi työ kasata rivinsä ja Liitto yhtenäiseksi tulevaa vuotta varten. Moni taho on varpaillaan tapahtuneesta ja tyytyväisemmätkin tarkkailevat tilannetta vähintään mielenkiinnolla. Nyt, jos milloin on aika näyttää, että vaikeasta tilanteesta saadaan paras mahdollinen tulos aikaan. Pääkaupunkikeskeisyys hallituksessa on aina rasite tiettyihin suuntiin eivätkä asiatkaan ole sieltä pienimmästä päästä. Kuntavaalit ja Liiton strategia eivät ole pieniä juttuja, vaan vaativat sekä Lapinrinteen, että kentän varauksettoman tuen.

Toivotaan, että vuoden päästä tässä kohtaa Nikon ei tarvitse kirjoittaa OSAKOn paitsiosta eikä liittokokouksen ihmetellä päätöksiään, vaan voimme katsoa tulevaan, yhdessä ja samaan suuntaan. Tärkeintä on keskittyä yhteisen hyvän luomiseen eikä menneistä kiinni pitämiseen.

Hämeenlinna hiljenee,

-Saku