tiistai 18. lokakuuta 2011

Muutosvastarinta laulaa syksyn tullenkin

Pitkästä aikaa pääsee ja ehtii taas kirjoittamaan. Tämäkin tosin junamatkalla =)

Mutta kun aihe osuu, niin silloin se osuu. Tällä(kin) kertaa rakenteellinen kehittäminen puhuttaa ja kuohuttaa.

Opetusministeriöltä tuli madonluvut ammattikorkeakouluille koskien aloituspaikkoja ja jopa toimipisteitä. Ja saman tien alkoi muutosvastarinnan iloinen viserrys kuulua monesta suunnasta. Opiskelijakunnat ja etujärjestöt ovat kauhistelleet kilpaa, kuinka opettajilta viedään työt ja ”meidän nönnönnöö –yksikkö lakkautetaan”. Onpa keskustelussa jälleen synnytetty myös uusia korkeakouluja kuten Kokkolan ammattikorkeakoulu ja Tornion ammattikorkeakoulu. Myös koulutusasteet ovat menneet hyvin iloisesti sekaisin opistoista, ammattikouluista ja ammattikorkeakouluista puhuttaessa. No, enpä ihmettele, on tämä koulutus tällä korkea-asteellakin aika monimuotoista, vai mitä mieltä olette kesäopintoina tarjotusta melontakurssista.

Asiaan.

En voi olla ihmettelemättä sitä munattomuutta ja lyhytnäköisyyttä, mikä vallitsee opiskelijakuntien ja etujärjestöjen piirissä. Joka ikinen syksy SAMOKin liittokokouksessa keskustellaan rakenteellisesta kehittämisestä. Liitto esittää jotain kirjausta, johon tulee kuitenkin muutoksia pehmittämään ”niitä kärsiviä”. Lisäksi nämä kannanotot huokuvat väärin kanavoitua tunnetta, ”musta tuntuu” –argumentteja sekä puutteellisia faktoja. Pisteet toki siitä, että opiskelijakunnat ovat aktivoituneet kirjailemaan tunteitaan aivan kannanottomuotoon.

Mutta tosiasiat tunnustaen, rakenteellinen kehittäminen on pakollista hyvää. Nykyinen korkeakoulujärjestelmä näin monine pienen, tekohengitettävine filiaaliyksikköineen tulee tiensä päähän. Enää riippuu siitä, mikä on se tapa toimia. Joko odotetaan sitä kivimuuria ja lopullista pimeyttä tai sitten painetaan sen verran jarrua, että jäädään henkiin. Kannatan jälkimmäistä.

Ei rakenteellisesta kehittämistä tehdessä hankita kavereita tai ystäviä. Päinvastoin, kyseessä on aika epämiellyttävää puuhaa, mutta nyt se on vaan tehtävä. Meidän koulutusjärjestelmässämme on aivan liikaa päällekkäisyyksiä puhumattakaan koko järjestelmän mielekkyydestä kahden pilarin legendaarisena duaalimallina.

Rakkaat opiskelijakuntatoimijat. Muistakaa, että monen etu menee yhden edun edelle. Opiskelijan etujen ajamiseen kuuluu välillä myös ikäviä päätöksiä. Aina ei voi sokeasti puolustaa nykyisiä sijoja vaan tulee edetä, vaikka se tarkoittaisikin toimipisteiden supistamista. Myönnettäköön, että opetusministerin esiintyminen ja puheet eivät anna oikeanlaista kuvaa tapahtuvasta, mutta annettakoon se hänelle anteeksi. Tilastot ja luvut eivät valehtele (kunhan ne kerätään riippumattomista lähteistä). Jotain on tehtävä ja pikaisesti.

Olen muutamaan otteeseen ihmetellyt SAMOKin toimintaa (monin osin johtuen liittokokouksen linjauksista). Nyt on aika antaa erityinen kiitos Lapinrinteen poppoolle. Työtä on lähdetty tekemään rohkeasti ja objektiivisesti. On esitetty faktat pöytään ja kyseenalaistettu aivan idästä länteen, etelästä pohjoiseen ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmarakenne. Myös OKM:n linjausten jälkeen tullut, varapuheenjohtaja Räsäsen blogikirjoitus on osoitus pallien kasvattamisesta myös SAMOKin toimistolla. Kiitos tästä! Tosin johan siihenkin kirjoitukseen ehti tulla ihmettelyä ja mutinaa opiskelijakunnilta, kun ”meidän nönnönnöö –yksikkö aiotaan tämän mukaan pyyhkiä maailman kartalta”. Live with it!

Loppukaneettina tulee se poliittinen paatos sitten. Muistakaa, että meillä on nyt (lähes) varmuudella neljä vuotta aikaa saattaa tämä koulutusjärjestelmä edes kohtalaisesti hyvinvoiviin kantimiin. Niin kauan kun Kepu pysyy poissa hallituksesta, voidaan näille asioille tehdä jotain. Jos tilanne muuttuu, se myös tarkoittaa rakenteellisen kehittämisen esiripun laskeutumista. Sitten voimme vain odottaa sitä kivimuuria.

Aamuisin terveisin,

-Saku

PS. Jotta ei unohtuisi, mikä on muutosvastarinnan iloinen liverrys, niin tässä se vielä muistutuksena.