tiistai 30. elokuuta 2011

Ei käy, ei käy, ei käy

Muutosvastarinnan levinneisyys on jälleen kasvussa ja kokoussaleissa raikaa tuttu laulu: EI KÄY EI KÄY!


Niin nyttenkin. Eilen Yle Hämeessä uutisoitiin MAHDOLLISESTA kolmen ammattikorkeakoulun yhdistymisestä . Tai edes ajatuksesta siitä. HAMKin rehtori Veijo Hintsanen linjasi omia ja muiden rehtoreiden ajatuksia koulutuksen kehittämisestä Hämeessä ja Uudellamaalla. Siis omia, ei päättäjien.

HAMK, LAMK ja Laurea. Tuttu kolmikko yhdistymispuheissa. Milloin Etelä-Suomen Sanomat, milloin Hämeen Sanomat uutisoi jonkun näistä kolmesta yhdistyvän johonkin muuhun. Yleensä kyseessä on sanahelinää, mutta on siellä takana hiven ajatustakin.

Miksi pitää odottaa ministeriön linjauksia ja määräyksiä? Miksi ei voi toimia omin voimin ilman suurempaa painostusta? Selvitystyö on hyvästä. Sen jälkeen tulee päätösten aika.

Palatakseni muutosvastarintaan, tänään HAKKY:n yhtymähallituksen puheenjohtaja Minna Lintonen ehti teilaamaan ajatuksen välittömästi Ylen haastattelussa.

Haluan kysyä Minna Lintoselta sen yhden kysymyksen: miksi?

Miksi sinä teilaat ajatuksen ja käsket laittamaan jäitä hattuun? Tulee muuten kylmä, voin kertoa. Ja kun aivot jäätyvät, muukin keho lakkaa toimimasta.

Mielestäni koko Lintosen ulostulo on nollauutinen. Hän muun muassa kommentoi uutisen olevan muutaman vuoden etuajassa. Tottakai se on! Eihän selvitystyötäkään ole tehty riittämiin, juuri ollenkaan. Nyt käynnissä oleva FUAS-yhteistyö on alkutiellään, mutta sitä pitää kehittää ja parantaa. Uusia suuntia tulee selvittää rohkeasti eikä takapajuisesti!

On huolestuttavaa, että Lintonen FUAS-liittouman puheenjohtajana pystyy omalla olemuksellaan ja ajatuksillaan tekemään mahdollisesti hallaa koko alueen korkeakoulutukselle.

"- Minä en ole ainakaan ensimmäisenä naittamassa näitä kolmea yhteen, vaan katsotaan ensin tämä tilanne, sanoo Minna Lintonen. "

Anna Minna vaihtoehtoja, jos nämä eivät kelpaa. Ja tottakai katsotaan tämä tilanne. Mikä tilanne ja minne? Valoja päälle nyt, hyvät ihmiset.

Miten on mahdollista, että päättävässä asemassa olevilla uuden ajatuksen ja mahdollisesti omaa suvereenia asemaa uhkaavan, mahdollisesti paremman organisaation tullessa esiin ensimmäisenä kuuluu lujaa muutosvastarinnan tunkkainen laulu: EI KÄY, EI KÄY, EI TULE ONNISTUMAAAAAN, EI TULE ONNISTUMAAAAAN..

Olisiko kuitenkin niin, että tulevaisuuden ohjauslangat tulee pitää omissa käsissä ja opiskelijoiden käsissä, ennen kuin ne viedään virkamiehille? On muuten hauska huomata, että rehtori jonka vakanssi voi olla vaakalaudalla jos ja todellakin jos tämä yhdistyminen koskaan tapahtuu, on se joka uskaltaa linjata rohkeimmin. Muut joko hymisevät nurkassa tai eivät sano mitään.

Rohkeutta ystävät!

-Saku



Muutosvastarintaan voit tutustua tarkemmin tästä:



torstai 4. elokuuta 2011

Rankka työ vaatii rankat huvit; Rally is my life!

Rankka työ todellakin vaatii rankat huvit. Välillä on hyvä päästellä ylimääräisiä lämpöjä pihalle. Jokaisella on tapansa, minulla se henkireikä on ralli.

Tämä autoilun turvallisuutta lisäävä, joidenkin mielestä turha huvi on vienyt Suomea maailmankartalle jo vuosikymmeniä ja kotimaista MM-ralliamme ei turhaan kutsuta sorteiden GP:ksi. Sen verran huimaa huvia se on.

Jyväskylän MM-ralli on minulle jo perinne. Sen katkaisemiseen tarvitaan ihme. Ikää allekirjoittaneella on se 27 vuotta ja tämä vuosi oli 26. peräkkäinen reissu Keski-Suomen haastaville sorateille.


Hyvä valmistautuminen on kaiken A ja O rallia seuratessa. Niin tälläkin kertaa ja ensimmäinen tutustuminen reittiin suoritettiin kesäkuun alussa. Toisen kerran sorateitä siviilikyydistä käytiin sahaamassa heinäkuun puolivälin jälkeen. Kaikki oli siis valmiina reissuun. Potentiaaliset runkipaikat hoidossa ja päätökset levällään kuin Jokisen eväät. Hyvä alku...

Päätimme rytmiryhmämme kera lähteä matkaan keskiviikkona, siis huomattavan myöhään moniin vuosiin verrattuna. Joinain vuosina Jyväskylän seudulla vierähtää koko viikko ja vähän seuraavaakin.

Majoitus oli tälläkin kertaa Jämsän nurkalla Kaipolassa. Osaa seurueestamme tämä yösija on palvellut jo vuodesta 1999. Itselleni visiitti oli toinen ja ensi vuonna sama paikka toiminee myös meidän rallin HQ:na =)




Majoittautumisen ja huonojen juttujen käyntiin polkaisun jälkeen oli aika viimeistellä tämänvuotiset fanilakanat. Tuulennopealle Skodalle piti vielä keksiä kannustusbanderolli. Toinen, Matti Rantaselle luovutettava lakana oli jo inspiroitu aiemmin.



Torstaina ohjelmassa olikin sitten pyörimistä Paviljongin huoltoparkissa ja ensimmäinen erikoiskoe, joka valikoitui Lankamaaksi. Sieltä ehkä tämän hetken MM-rallin tunnetuin paikka, legendaarinen Latomutka. Tosin, emme olleet aivan ainoat, jotka olivat tämän keksineet. Hyvästä syystä olimmekin noin viisi tuntia ennen kilpailun alkua paikalla eikä silloinkaan enää irronnut eturivin paikkoja. Väkeä oli varovaisen arvion mukaan 10000 tuossa pellolla. Mitään tapahtumia ei luonnollisestikaan ollut =)


Torstaina oli myös Arin 50-vuotis juhlabanderollin luovuttamisen vuoro. Yleensä ainakin nämä Jyväskylän MM-rallireissut ovat tarpeeksi rankkoja ilman alkoholiakin (mökillä juotuja paria pölynimurointiolutta ei lasketa), mutta tällä kertaa nähtiin niinkin harvinainen näky, että pakalla juotiin skumppaakin =)




Perjantaille ohjelmassa olikin maakuntamatkailua aivan urakalla. Vielä viimeisenä tekona torstai-iltana retkueemme päätti muuttaa suunnitelmia perjantaille. Ei olisi kannattanut. Hassin pienemmän tien ensimmäinen kiristyvä oikea toki näytti hyvältä, mutta alkuperäinen suunnitelma olisi taannut muutaman todella vauhdikkaan heilahduksen. Toki yksi tieltäeksyminen meidänkin aikanamme mahtui Hassiinkin. Ja niinkuin normaalisti, kun lähdimme siirtymään kohti Kärkölää (Kyllä, Jyväskylän MM-ralli Uudellamaalla!), alkoi tuo kyseinen oikea ns. toimimaan ja historiikkipelejä siinä sitten heilahti pistoon useampiakin. No aina ei voi voittaa..



Hassista matka jatkui kohti etelää.. Hämeenlinnan kohdalla joutui sulkemaan silmät reitin kulkiessa alle kilometrin päästä kotoa.. Eihän NORF-reissulla kotiovella voi käydä! Siirryimme aina Uudellemaalle saakka, Koukunmaan erikoiskokeelle.. Muutamia komeita liippejä ja paria roikkua lukuunottamatta näkemiä ei ollut ohiajavia ralliautoja lukuunottamatta. Iltapäivän kohokohta oli ehdottomasti oikeiden ralliautojen kilpailu MM-ralliletkan jälkeen. Lahti Historic EM kurvailtiin MM-rallin jatkeena ja kyllähän nuo vanhemmat autot lämmittävät mieltä erityisesti =)

Suurin sydämentykytys ehdottomasti Markku Alénin vanhalle B-ryhmän Lancia 037:lle.. AH! <3



Päivälle kertyi pituutta heti sen 20 tuntia, joten jätimme viimeisen suunnitellun pätkän väliin. Jälleen, ei olisi kannattanut, sillä suunnittelemassamme paikassa, alkupään pistovasurissa riitti tapahtumaa alusta alkaen.. Noh, uimareissun kautta kohti viimeistä ajopäivää =)

Viimeisen päivän päätimme ottaa hyvinkin letkeästi, vain yhdellä kahteen kertaan ajettavalla pätkällä vieraillen. Urrian pellolla aikaa oli ja tunnelma oli mukava. Välillä jopa unelias, kuten kuvasta voi päätellä.


Fanitus oli toki kohdallaan.



Ensimmäisellä ajokerralla Historic-luokan Kupla päätti suorittaa hieman autosuunnistusta, mutta meidän osaltamme koko kilpailun kruunasi brasilialainen metsäkone, kuljettajanaan Paolo Nobre.. Lievää suuremman nuottivirheen seurauksena poikain Mitsu suoritti koivuosuman jälkeen melkoiset immelmannit ja Evo 10 muuttui kasaksi ruttuista peltiä..

Tästä se lähti

Tänne se päätyi


Ja lopputulos oli aika selkeää kauraa

Tilastotappioksi luokiteltaneen, että ei Mitsun hylsy noussut ojasta miesvoimin vaan vasta hinausauto sai raahattua renkaattoman kasan pois ojasta.

Reissu fiilisteltiin loppuun Paviljongilla palkintopallijuhlallisuuksilla oikein pitkän kaavan kautta, sillä viimeisten autojen joukossa maaliin saapui luokkavoittajana Pyhälän ja Ristimäen Skoda, joka saikin heti WRC-luokan jälkeen suurimmat suosionosoitukset =)


Tässäpä tämä lyhykäisyydessään jälleen. Ralleja tulee ja menee. Välillä osutaan pelipaikoille, välillä kierretään runkia aivan huolella. Mutta hauskaa on aina ollut =) Ja juttujen taso täysin ala-arvoista. Tosin, jos tässä porukassa ei pysty nauramaan itselleen, on rehellisesti ja perisuomalaisesti kusessa. Sillä jos menee yli 15 minuuttia ilman kunnon v*ttuilua, on jokin vialla.. =D

Erityiskiitokset tästä reissusta Terhille, Markolle, Arille, Jennille, Sannalle, Tinkelle ja Fugulle sekä Hannulle. Muille, joita kohdattiin matkan aikana; kiitos ja anteeksi :D


Pölyä puhallellen,

-Saku

(kuvat: Sanna Kuisma, Marko Tuominen, Jouni Salonen, Christian Filling-Ohlin)