perjantai 27. toukokuuta 2011

Lakko - Oikeus vai velvollisuus?

Tuntuu kovin oudolta kirjoittaa lakkoaiheesta, sillä se aiheuttaa hyvin ristiriitaisia tunteita allekirjoittaneessa.

Olen pari vuotta toiminut ay-liikkeessä opiskelijapuolella ja oletusarvohan silloin on, että pitää olla työntekijän puolella no matter what. Muttakun..... Oma järki leikkaa meikäläisellä, ainakin vielä.

En ole tottunut pitämään kynttilää vakan alla vakaumuksistani enkä tee sitä nyttenkään. Olen Ammattiliitto Pro:n opiskelijayhdistyksen puheenjohtaja. Se tekee siitä, mitä sanon, vieläkin erikoisempaa.

So here goes.

MIKÄ HITTO SIINÄ ON, ETTÄ HETI PITÄÄ VETÄÄ PERSEET PENKKIIN JA LAKKOILLA?

Olen sitä mieltä, että työnteolla tämä maa elää, nyt ja tulevaisuudessa. Piste. Ja uskon vahvaan sopimisen kulttuuriin. Ns. ennenmuinoin kolmikannassa pystyttiin sopimaan raameista, millä toimitaan työmarkkinoilla.

Tupon aika tuli ja meni, tuli liittosopiminen ja keskusjärjestöjen valta ja mahdollisuudet vaikuttaa asioihin heikkenivät. Sen jälkeen vahvat ja rikkaat liitot ovat sanelleet lakkopolitiikkaa tässä maassa. Ja millä seurauksella?

Aikanaan Paperiliitto järjesti Suomeen ennennäkemättömän vessapaperin hamstrauskisan vetämällä paperikoneet tilttiin. Toki työnantaja pisti työsulun päälle aika välittömästi. Lopputulemana tästä lakosta oli paperimiesten (ja harvojen paperinaisten) palkkojen nousu, käsittämättömän paljon. Sain kummaksuvia katseita tuolloin Valkeakoskella opiskellessani sanomalla, mitä mielestäni tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa. Se, että paperiteollisuus siirtyy yhä vahvemmin ulkomaille, halvemman työvoiman maihin.

Kun pari vuotta myöhemmin jouduin käyttämään "I told you so" -lausetta, meinasin saada turpaani. Aiheetta, väitän.

Näitä esimerkkejä riittää, valitettavasti. Jotenkin tuntuu, että lakko-oikeutta käytetään nykyään liiankin herkästi ymmärtämättä sen seurauksia ja pitkäaikaisvaikutuksia.

Tänään Helsinki-Vantaan lentokenttä saatiin jälleen kaaoksen partaalle laittomalla ulosmarssilla ja pistelakolla. Lentoja perutaan ja ihmiset eivät pääse päämääräänsä. Finnair kärsii tappiot nahassaan ja jo muutenkin hatara lentomatkailubisnes kokee jälleen ainakin imagokolauksen.

Ja mistä syystä tällä kertaa? Lentolippueduista. Hiphei!

Toivotan kaikille neuvottelupöydissä istuville työmarkkinaedustajille, sekä työnantaja- että työntekijäpuolella järkeä päähän.

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi pitää aina vaatia hurjia palkankorotuksia ja järjettömiä etuuksia? Jos esimerkiksi palkankorotukset olisivat maltillisempia, olisi mahdollista valtiovallan suunnalta laskea verotusta tältä osin. Eli lopputulemana olisi enemmän rahaa käytössä verojen jälkeen. Veroprogressio kun on ilkeämpi, mitä enemmän bruttopalkkasarakkeessa on euroja =)

Toinen asia on suomalainen sakotuskäytäntö laittomista lakoista, kuten tämänpäiväinen. Otetaanpa esimerkiksi oma ammattiliittoni, joka on suuri liitto Suomessa. Määrättävät sakkosummat ovat niin naurettavia, että ei se tunnu missään. Lakkoa on varaa jatkaa niin kauan kuin tarve vaatii ja työnantaja antaa periksi, täräyttää työsulun päälle tai laittaa lopulta lapun luukulle. Tämäkö on Suomen etu? Järjen ääni sisälläni sanoo, että laittomien lakkojen sakkosummat tulee olla sillä tasolla, että oikeasti tuntuu.

Olen keskustellut tässä vuosien aikana todellisten vanhan liiton ay-aktiivien kanssa lakko-oikeudesta. Monesti ei mene edes minuuttia kun saan kynsilleni ja huutoa vastaan kuinka lakko "on meidän jokaisen kansalaisoikeus ja -velvollisuus". Ei ole. Lakko on aina oikeus, mutta viimeinen ja järein keino käyttää.

Kannatan lakkoja, kun ne ovat aiheesta ja asiasta. Työnantajat eivät voi piiloutua minkään sädekehän alle paistattelemaan, sillä väärinkäytöksiä ja törkeyksiä on valitettavasti tässä maassa edelleen, hyvästä edunvalvonnasta huolimatta.

Mutta joku raja, sanon minä. Mihin ihmeeseen on kadonnut se halu pitää tämä maa pinnalla ja viedä sitä jopa eteenpäin? Minä vaadin sen hengen takaisin. Ja heti, muuten ollaan ns. kusessa.


Tuntematonta sotilasta lainatakseni: "Ja lopuksi yleensä ja erikseen: varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn."

Jalat tukevasti ilmassa,

- Saku

torstai 26. toukokuuta 2011

Järki hoi, äly älä jätä!

Tällä viikolla on jälleen erilaiset aate-, mielipide- yms. kortit viuhuneet ahkerasti.

Ensin Viitasaaren lahja eduskunnalle ja roskamedialle, Teuvo Hakkarainen heilautti ilmassa jälleen rumatummaamiestäkuvaavasana-korttia Jämsän seudun haastattelussa ajaen kaikki räntäsateeseen keskelle metsää. Ansiokasta toimintaa kansan edustajalta. Tämän jälkeen myös perussuomalaisten eduskuntaryhmä heilautti esiin Pierluigi Collinan tapaan keltaisen kortin pahan mulkaisun kera. Hiljeneekö mies, se jää nähtäväksi. Itse veikkaan että ei.

Mutta silti viikon korttipalkinnon saa Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Oikeaoppinen natsikortti kajahti ilmoille Taloussanomien artikkelissa nuorten lorvailusta.

Etelärannan raskaasta tykistöstä kaivettiin esiin koulutusjohtaja Markku Koponen ja Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n johtaja Matti Apunen. Maalialueeksi määrättiin Suomen nuoret, joille "ei kotona opeteta työntekoa". Sivuroolin sai myös Suomen Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Valtteri Aine.

Haluan ymmärtää EK:n näkökulmaa, todella haluan. Ja ymmärränkin. Olen jopa osittain heidän kanssaan samaa mieltä. Ainakin siitä, että työllä Suomi elää tulevaisuudessakin. Myös siitä, että työuria pitää pidentää, myös alkupäästä.

Siihen ne hurraa-huudot jäivätkin sitten. EK on tunnettu mutkan suoristamisesta ja pienen kylätien muuttamisesta mielipiteiden moottoritieksi, mutta tällä kertaa he onnistuivat yli odotusten jopa omalla mittaristollaan. Tässä asiassa on EK:lla menneet sekä puurot, vellit että tuttelit aivan sekaisin.

EK väittää, että nuoriso viettää huvin ja lorvailun vuoksi välivuosia. Strike one! Jäikö taustatyöstä puuttumaan pari pikkuasiaa? Kaikki eivät lorvaile, vaan nimenomaan tekevät sitä työtä. Ja se on jopa kannattavaa, mikäli sillä saadaan turhia alan vaihtoja vähennettyä. Lisäksi, sehän on sitä työtä nimenomaan mitä EK peräänkuuluttaa. Myös nuorten miehien pakollinen opiskelun pidennys, eli varusmiespalvelus jätetään sopivasti unohduksiin kirjoituksesta.

Koulutusjohtaja Koponen peräänkuuluttaa, että jokaisen uuden ylioppilaan tulee hakea jatko-opintoihin ja että lukioissa tulee tarpeeksi oikeaa tietoa opiskelijalle. Komppirumpua tässä kohtaa soittaa SLL:n puheenjohtaja Valtteri Aine. Strike tw........ Eiku...

Tästä olen tismalleen samaa mieltä. Toisella asteella opintojen ohjaus on vaillinaista ja riittämätöntä. Ei nuori tiedä tulevasta jatkourastaan yhtään mitään. Myöskään työelämän pelisäännöt eivät tule tutuksi. Toivon näkeväni EK:n ajamassa opinto-ohjaajien resurssien ajantasaistamista tässä lähitulevaisuudessa. Eikä tilanne täällä korkea-asteellakaan kovin ruusuinen ole. Tarttis tehdä jotain, on joku viisas joskus sanonut.

Patterin komentaja Matti Apunen antaa yhteislaukauskomennon nuorten niskaan 1+1=11 -tyylisellä oikaisulla. Myös oma tytär raahataan kuvioon mukaan. Ilmeisesti hän ON jatkanut opintojaan ja siten on pommisuojassa odottamassa tykistökeskityksen laantumista.

Ei edes EK voi olla näin taitava oikomaan asioita oman mielensä mukaiseksi. Vaan kun on. Apunen pohdiskelee: "Kehottaisin nuoria harkitsemaan, kasvattaako välivuosi ihmistä jotenkin merkittävästi enemmän kuin opiskelun aloittaminen. Kyllä opiskelijakin voi matkustella ja oppia ymmärtämään maailmaa."

Kehoittaisin Matti Apusta heräämään ja tulemaan tähän maailmaan. Liian pitkä asustelu Etelärannassa tai muualla norsunluutornin huipulla ei tee hyvää kenellekään.

Välivuotta pitävistä nuorista suurin osa ei vain lorvi, vaan tekevät työtä. Työn kautta nuori voi saada ymmärrystä tulevasta työurastaan ja minun mielestäni tällöin välivuosi on hyödyllisesti käytetty. Eli strike two!

"Sisään ja ulos" sanoo Taloussanomien väliotsikko. Osuvaa, sillä nyt tulee strike three!

Kiintiöt ja suosiminen on suoraan rektaalista, kaikessa. Niin tässäkin. Markku Koposen mielestä uusia ylioppilaita tulisi suosia korkea-asteen valinnoissa ja jopa valita suoraan ylioppilaskirjoitusten menestyksen perusteella. Ei, ei ei ei ei ei. Ei mitään järkeä. En pidä ajatuksesta kiintiöistä valinnoissa, enkä suorista paperivalinnoista vailla valintakokeita. Valintakokeen tulee mitata osaamista ja soveltuvuutta, ei ulkoaoppimisen taitoa. Ja kun lisätään tähän soppaan vielä OKM:n suunnitelema korkeakoulujen sähköisten hakujärjestelmien implementointi kaikkine siellä olevine opiskelijan oikeusturvaa heikentävine kohtineen, on sekamelska ja mahdollinen El Grande Katastrof valmis....


Eli EK, se oli kolmas huti. Käry kävi, uutta lyöjää kehiin.

Tai sitten ei.. Koulutusjohtaja Koposen kanssa olen sen verran samaa mieltä korkeakoulujen valintakokeiden kehittämisestä, että jatketaan vielä hetki.

Seuraavaksi tulilinjalle syydetään opiskelijan henkilökohtainen opintosuunnitelma, ammatillinen kasvu ja valinnanvapaus. Putkesta sisään, koulu läpi ja työelämään mars ja mars. EK:n gubbet lyttäävät akateemisen vapauden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kahdella lauseella. Pitää siis antaa oma panoksensa yhteiskunnalle, jotta voi jotain saada takaisinkin. Akateeminen vapaus on synonyymi lorvailulle.

Selvä, nyt se oli lopullinen tuomio. Uloooooos!!

Yhteikunnnallisesti aktiiviset opiskelijat eivät ole pohjasakkaa, päin vastoin. Mitä laaja-alaisemman tutkinnon teet itsellesi, sitä paremmin pärjäät työelämässä ja yhteiskunnassa. Putkitutkintojen ihannointi huolestuttaa minua. Osaamista ja osaajia huudetaan kilpaa, mutta koulutusvaiheessa tähän ei pitäisi olla aikaa. Milloin sitten?! Nyt järki käteen hyvät miehet!


Ollaan opintotuen sitomisesta indeksiin mitä mieltä tahansa, pakko tämä on nostaa esiin. EK päättää tykityksensä "opintotukikeppiin". Onko se semmoinen keppi, mikä nimenomaan pitää opiskelijan pystyssä? Sillä EK unohti hienosti opintojen aikaisen työssäkäynnin valmistumisaikaa pidentävän vaikutuksen. Keppiä ja ruoskaa vaan.

Tästä klisheekorttien viidakosta jäi puuttumaan "silloin ennen"- ja "Alepan kassa" -kortit. Odotellaan siis EK:n empatiateemaviikon seuraavaa täräytystä. Aiemmin viikolla ihmettely hallitusohjelmaneuvottelujen köyhyyskeskustelusta, nyt nuoret ja opiskelijat.. Vielä on hetki tätä viikkoa jäljellä, joten jäädään odottelemaan.


Järjen ääntä Etelärannansta etsien,

-Saku