sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Jyrki Potter ja eduskunnan varjelukset

Iltasanomat julkaisee juttusarjan puolueiden puheenjohtajista ja siitä miltä he näyttivät noin 15 vuotta sitten. Jyrki Kataisen kuvaa katsellessani ainakin meikäläiselle tuli elävästi mieleen Harry Potter.

Tuhatkunnan Talvikorkeakoulun aamupalalla istuessani ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Jos Katainen on Harry Potter, mitä rooleja lankeaa muille poliitikoille. Seuraavassa kirjoittajan näkemys, joka ei peilaa välttämättä ulkonäköön vaan sopivaan rooliin. Joten herneenpalot pois nenistä =)

Hyvisosasto näyttää seuraavalta:

Harry Potter (Jyrki Katainen): Viisitoista vuotta sitten näytti kyllä Harry Potterin näyttelijältä Daniel Radcliffeltä, tosin ilman legendaarista salama-arpea. Taistelee suurta pahaa vastaan ja on kovin rasavilli kakara.

Hermione Granger (Henna Virkkunen): Kirjatiedon ja nippelitiedon maestro, joka ottaa yhä suurempaa roolia tarinan edetessä. Hirmuinen hinku ja tahto kehittää politiikkamaan ja jästikansan välistä kommunikaatiota, jästi kun on itsekin (ei yo-tutkintoa).

Ron Weasley (Timo Heinonen): Kyvykäs, mutta hieman sählä apuri, niin sanottu komediallinen sivuhahmo, jota ei kuitenkaan uhrata tarinan puolessa välissä.

Professori Dumbledore (Sauli Niinistö): Vanhempi, viisaampi herrasmies, joka kuitenkin poistuu dramaattisesti näyttämöltä ennen finaalia. Eli juuri niin kuin Sale, jättää vaalit väliin.


Semi-pahiksia:

Draco Malfoy (Paavo Arhinmäki): Vaikka alkuperäisessä tarinassa Draco onkin pilalle hemmoteltu rikkaan pahiksen mukula, lankeaa tämän pikkupahiksen rooli Paavolle.

Dolores Pimento (Jutta Urpilainen): Sammakkomainen tyranni, joka vaan ja ainoastaan räksyttää ja keksii ilkeitä sääntöjä ja temppuja kaikkien kiusaksi.

Se oikea pahis:

Lordi Voldemort (Timo Soini): Kaikki taistelevat häntä-jota-ei-tule-nimeämän valtaa vastaan. Eli tällä analogialla Perussuomalaiset ovat sitten kuolonsyöjiä. Kiva.

Muut statistit:

Madame Verso (Anni Sinnemäki): Verso on yleensä aina multainen ja sotkuinen kasveja käsitellessään, hajuton, mauton viherkasvien käsittelijä.

Rubeus Hagrid (Mari Kiviniemi): Vaikka Hagrid ei olekaan statisti, niin Mari on. Hieman toilaileva Tylypahkan (eduskunta) tilusten ja avaintenvartija, jolla on kuitenkin merkittävä rooli taistelussa Lordi Soinia vastaan.

Kevääseen 2011 peilaten Jyrki Potterin sankaritarina voidaan tiivistää seuraavasti:

Vuoden 2007 vaaleissa Hän-joka-jääköön-nimeämättä aiheutti jo arven Jyrki Potterin kasvoihin. Neljä vuotta myöhemmin Rohkelikot (kokoomus) lähtevät uhkarohkeaan taistoon kuolonsyöjiä ja Timo Soinia vastaan. Aseenaan kammottavin Arkadianmäen kyyhkyslakassa tunnettu lausahdus, populistinen hölynpöly Lordi Soini kylvää tuhoa ja inhoa pitkin koko politiikkamaailmaa. Tavallinen kansa (jästikansa) on autuaan tietämätön mitä politiikkamaailmassa tapahtuu, eläväthän nämä täysin toisissa maailmoissa.

Kammottavien taisteluiden (lue: paneeleiden) kautta viimeinen taistelu käydään ympäri politiikkamaailmaa huipentuen Tylypahkan (eduskunta) ympäristöön (Helsinki ja Uusimaa). Tiukan ja verisen taiston jälkeen Lordi Soini kokee karvaan tappion, hyvikset kun alkavatkin käyttää vastataikoja populismia vastaan. Asiaan asialla vastaaminen on täysin mahdoton asia Lordi Soinille ymmärrettäväksi ja hän tulee jälleen tuhotuksi. Viimeisenä tekonaan ennen Brysseliin karkaamistaan hän vannoo tuhoa vanhoille puolueille ja lupaa palata yhä pahempien populistitaikojen kera.

Myös tavallinen kansa on havahtunut tässä vaiheessa politiikkamaailman tapahtumiin ja näin tulevaisuuden Lordi Soinien nousut päätetään katkaista jo alkuunsa puhumalla politiikkamaailmassa ihmisten kieltä ja jästien luvatessa opetella tämän ihmeellisen taikuuden, politiikan saloja edes hieman.

Tällä eteenpäin =) Ryhmäteatteri, odotan yhteydenottoanne. Halvalla lähtee!

Taistoon käyden,

-Saku