perjantai 10. joulukuuta 2010

(Opiskelija)politiikka, narsistien leikkikenttä?

Muutama vuosi on tullut vietettyä opiskelijapolitiikan loppumattomassa viidakossa. Välillä päällimmäisenä on kysymys MIKSI? Minulta on myös läheiset kysyneet, miksi teen tätä alipalkattua ja aliarvostettua työtä, josta usein palkkana on puukkoa selkään ja unettomia öitä.

Aivan, miksi. Vaatii lähes seinähullun luonteen, että jaksaa järjestötoiminnassa kaikista huolista ja murheista, epäonnistumisista ja vaikeukista huolimatta.

Kaipa minä sitten olen seinähullu, sillä haluan nähdä opiskelijapolitiikan ja järjestötoiminnan positiivisena asiana. Kyllä sieltä murheen alhosta ja epäonnistumisten laaksosta välillä pääsee kohoamaan gloorian huipulle. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin tuntee olevansa tasan oikeassa paikassa tekemässä oikeaa asiaa.

Yhtä asiaa en silti ymmärrä, en nyky-yhteiskunnassa yleensäkään, mutta opiskelijapolitiikassa vielä vähemmän. Miten ihmeessä "yhden asian liike" (parempi opiskelijan tulevaisuus) voi sisältää niin paljon narsismia, tekopyhyyttä  ja täysin oman edun tavoittelua?

Otetaanpa esimerkkejä:

Esimerkki 1)

Anonyymin opiskelijaliiton liittokokouksessa väitellään tärkeistä asioista, kuten opiskelijakuntien pakkojäsenyydestä ja opiskeluterveydenhuollosta. Puheenvuoroja käyttävät niin opiskelijakuntien luottamustoimiset edustajat kuin työntekijät liiton puolustellessa omia kantojaan. Silti joka puolella salia jupistaan, miten joku työntekijä vaan laukoo omia mietteitä opiskelijakunnan nimissä tai joku luottamushenkilö on täysin ulalla koko asiasta. Puhumattakaan hallituksen roolista puolustaa täysin surkeaa pohjaesitystä. Missä mentiin pieleen? Eikö nimenomaan ole hyvä, jos eri näkökulmat tuodaan esiin perinpohjaisesti ja joka kantilta? Näin saadaan aitoa demokratiaa?

Esimerkki 2)

Anonyymin ylioppilaskunnan edustajisto järjestäytyy ja valitsee hallituksen. Anonyymi ylioppilaskunta kieltäytyy neuvottelemasta liittonsa liittokokouksessa väittäen sitä demokratian halveksumiseksi. Omassa edustajistossa kyllä voidaan tehdä diilejä ja marssittaa haluttu hallitus vailla demokratiaa. Tekopyhyyttä? Kyllä.

Esimerkki 3)

Facebook on tunnetusti se aidoin ja rehellisin väittelyfoorumi. Nojoo, voittaa se nettikommentoinnin, jossa anonymiteeetin taakse voi kätkeytyä piiloon omia ajatuksiaan.

Viime aikoina olen huomannut seuraavan toistuvan kaavan: Kokoomuslaiset (opiskelija)poliitikot esittävät jotain, vasemmalla olevat vertaiset lyttäävät sanoman täysin. Keskustelu menee täysin asiattomuuksiin ja suoranaiseen henkilökohtaiseen v*ttuiluun. Hetki tästä ja vasemmalla olevat (opiskelija)poliitikot esittävät jotain toista. Keskustaoikeiston vertaiset lyttäävät sanoman täysin ja taas on sota käynnissä. Ja niin edelleen.


Kyllähän tätä on hauska seurata, mutta eihän tuota nyt demokratiaksi, saati kehitykseksi voi kutsua. Tämä ilmiö on mielestäni levinnyt ns. valtakunnan politiikasta meille. On valitettavaa todeta eduskunnan kyselytunnin olevan mitä parhainta tosi-tv -viihdettä. Popparit esiin ja limsa käteen, sirkus alkaa.

Mitä ihmettä on tapahtunut demokratialle ja aidolle keskustelulle? Se on hävinnyt kuin pieru Saharaan vaalien lähestyessä. Oppositio räksyttää kuin rakkikoira KAIKELLE mitä hallitus esittää ja hallituspuolueet syyttävät oppositiota populisteiksi kuuntelematta, olisiko tuolla kaiken räksytyksen alla jotain kuuntelemisen aihettakin.

On hyvin mielenkiintoista, jopa pelottavaa seurata mihin tämä kehittyy, niin "aikuisten" kuin meidän opiskelijoidenkin politiikassa. Vaalit ovat kuitenkin tulossa ja kansa päättää millä kokoonpanolla jatketaan taas eteenpäin. Mitäpä jos hallituspohja vaihtuukin esim. sinipunaan. Miten tämä yhteistyö voi toimia nykyisen kanjonin yliste? 

Meidän opiskelijoiden tulee minun mielestäni heiluttaa tahtipuikkoa. Jos Ukot&Akat -kerho ei pysty rakentamaan tulevaa, jää se(kin) työ meille. Minua on sanottu erään opiskelijapoliitikon taholta "demareimmaksi kokkariksi, jonka olen tavannut". Mitä sitten? Ei puoluekirja saa poistaa ajattelua ja järjenkäyttöä! 

Kutsukaa sinisilmäiseksi tai idealistiksi, mutta toivon tämän olevan myös mahdollista. Mikäli ei, olen aivan väärällä alalla.

SYL:iä vapaasti lainatakseni, kohti opiskelijan parempaa huomista,

-Saku

Hämäläinen tässäkin suhteessa

Niinpä niin,

Hämäläinen mikä hämäläinen. Pitkään olen pohtinut, josko alkaisin pitämään blogia itsekin. Nyt sen aika on.

Parillisen vuoden joulukuu näyttää olevan jonkinlainen käännekohta: vuonna 2008 joulukuussa liityin Facebookiin ja nyt sitten blogia vääntämään.

Näiltä sivuilta löydät nimensä mukaisesti paatosta ja politiikkaa. Onneksi paatoksen alle voi laittaa melkein mitä vaan, joten kirjoitelen mitä mieleen juolahtaa.

Hyviä lukuhetkiä,

-Saku